Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Kylän komein rakennus oli käräjätalo. Sen edustalla oli jo koolla suuri väkijoukko, ja juhlallisesti kaikuivat virren sävelet tuhansista suista tulijoita vastaan. Siltä paikalta, jossa Aadolf nyt oli, hän näki koko laakson ja kaikki tiet, jotka sinne johtivat. Kaikkialla vilisi ajopelejä, ratsastajia ja jalkamiehiä.
Herpertti oli tietysti myöskin siellä, ja joi ja löi korttia ja nauroi ja lauloi hänkin. Puhe kääntyi illemmalla tavalliselle uralleen. "Mutta kuules nyt, Herpertti!" sanoi nimismies. "Sanohan nyt todellakin, milloinka sinä, poloinen, viimeinkin nait!" "Kyllä minä naisin, naisin minä; mutta kun en löydä oikein mieleistäni. Kyllähän niitä tulijoita olisi, mutta tämä mies ei huolikaan joka tytöstä.
Kun tuvan asukkaat näkivät Mikon, niin kumpaisenkin kasvot värähtivät ja ukko heti sanomat kysyttyään virkkoi: Vieraat taitavat olla tämän talon tulevat isäntä ja emäntä. Kyllä me olemme, sanoi Mikko ujosti. Sen kuultuaan akka toihautti päätään ja sanoi: Jälestäkö ne tavarat tulevat? Eihän teidän matkassanne ole muita tulijoita.
Mutta eihän sillä mitään hätää ollut; Hanna kun aukasi tallin oven, niin ruunikko taukosi kuoputtamasta, kääntyi katsomaan tulijoita ja kun näki Hannan, niin rupesi hörhättämään leipää. »Mitä se Pokke nyt täällä jytistää. Eihän sinulla ole täällä ei mitään hätää. Voi sinua Pokke, kun sinä katselet niin koreasti.
Työ lakkasi pajassa, kaikki kuuntelivat. »Nostoväki tulee!» virkkoi Miihkali iloisesti. Nyt oli koko kylä liikkeessä; kaikki, jotka vain suinkin kykenivät, riensivät katsomaan tulijoita. Miihkali astui joukkoa vastaan ja kysyi: »Mitä kuuluu?» Israel Peldan, Ilmajoen kirkkoherran toinen poika ja äsken kootun joukon johtaja, tuli esiin ja vastasi kaikkein puolesta: »Ei mitään pahaa».
Kapteeni Charles ei noussut eikä pyytänyt tulijoita istumaan, vaan kysyi ihan lyhyesti, mitä apu maksoi. Asiamies pyysi nähdäkseen laivan paperit. Kapteeni Charles otti ne pöydänlaatikosta ja työntäsi pitkin pöytää asiamiehelle, joka ne heti avasi. "Vai niin, pummulia", sanoi hän. Kapteeni nyykäytti päätään.
Jumala armahtakoon, hovilaisiahan nuo ovat!" Katri oli säikähdyksestä mennyt kalpeaksi. Sipo lohdutti häntä tyvenesti, sanoen ettei mikään vaara nyt uhannut, ja astui sitte tulijoita vastaanottamaan kartanolle. Tänne oli saapunut kolme miestä. Kiiltävänappinen oli majurin lähin uskottu, Pietari Jessenhaus, jota talonpojat nimittivät Jästihanskaksi.
Miihkali jätti Elinan ja riensi tulijoita vastaan, jotka hypähtivät hevosten seljästä maahan ja sitoivat ratsunsa portin patsaihin. Hän tervehti heitä vilkkaasti, melkeinpä maltittomasti, ja sill'aikaa lähestyivät myöskin kirkkoherra ja Elina ottamaan vastaan vieraita.
Ovi oli kiinni, mutta aukosta, joka toimitti ikkunan virkaa, näkyi tulta. Joku tumma, jättiläiskokoinen olento nousi, läksi tulijoita vastaan ja kysyi: "Keitä te olette?" "Kristuksen palvelijoita," vastasi Pietari. "Rauha olkoon kanssasi, Ursus." Ursus laskeutui apostolin jalkain juureen, ja kun hän sitten tunsi Vinitiuksen, nosti hän hänen kätensä huulilleen. "Ja sinäkin, herra!" huudahti hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät