Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Se näkyi vain polven alapuolelta saakka, sillä rintaa peitti laaja purppuraviitta. Hänen kasvonsa olivat marmorinvalkeat ja hänen silmänsä loistivat omituisesti. "Prinssi Germanus", huudahti hän tulijalle, "sinä olet puhunut minulle rakkaudesta. "Mutta tiedätkö, mitä olet puhunut? "Rakkaus on kuolema." Germanus katsoi kysyvästi Cethegukseen. Tämä tuli esille. Hän tahtoi puhua.
"Terve tultuanne Karjalaan," jatkoi hän, antaen tulijalle kättä; tämän mielestä oli niinkuin olisi tarttunut oven rautaiseen ripaan, niin kovalta se tuntui. Venäjän-uskoinen opettaja seisoi siinä neuvotonna, hieroen käsiänsä, eikä tietänyt, pitikö antaa vasta tulleelle kättä vai ei. Viimein hän kuitenkin astui esille, ojensi kättä ja sanoi erittäin ystävällisesti: "tulkaa terveenä."
Hän päätti siis puollustaa urhoollisesti ovea; ja kun hän ei voinut sanoa Aramiksen olevan poissa, koki hän uudelle tulijalle selittää että olisi peräti sopimatonta mennä häiritsemään hänen herraansa siinä jumalisessa keskustelussa, johon hän oli aamusta saakka antauneena ja joka Bazin'in sanan mukaan ei voinut päättyä ennen iltaa.
Samassa aukeni ovi; vanha kirjanpitäjä astui sisälle ja häntä seurasi kookas, hyvin kaunis nuori mies. Viimein mainittu säikähti silminnähtävästi naisten läsnäolosta ja aikoi peräytyä. "Astukaa vaan sisälle!" kehoitti herra Claudius. Hänen kulmakarvansa vetäytyivät hieman ryppyyn; hän otti kellon taskustansa ja näytti sitä tulijalle. "On jo kovin myöhään, herra Helldorf", lausui hän kylmästi.
Ja eikös nytkin siinä leikkinyt kolme poikaa, Atte, Mooses ja Sikko. Ne olivat tehneet pikku-kivistä kirkon, jossa oli korkea torni ja tornissa palikoista tehty risti. Riemastuneena huudahtihe Atte tulijalle: »Voi, Manasse!... Tule, katso Manasse kun meillä on kirkon tapulj!» Synkkänä lähestyi Manasse. Kotvan seisoi hän leikkitornin vieressä, katse siihen väännettynä ja mieli uhmaavana.
Vieras tarttui kellonvetimeen ja soitti, jonka jälkeen portti avattiin. Sen aukeamaan ilmestyi kyttyräselkäinen ruma kääpiö, ojentaen kätensä tulijalle. Onneton olento tuokin, virkkoi nainen hiljaa itsekseen, rientäen eteenpäin kimmoisin askelin. Olipa hän kumman näköinen! jupisi kääpiö puolestaan. Ja miten hullunkurisesti hän harppoo!
Hääriemu oli noussut korkeimmilleen, nuoret tanssivat, vanhat puhelivat vilkkaasti, mitkä vuoden toiveista, mitkä Helenan tulevaisuudesta. Silloin aukeni tuvan ovi. Silmänräpäyksessä vaikenivat leikit, hämmästyneinä tekivät kaikki tietä tulijalle. »Mitä nyt?» kysyi kummastuen Antti. »Herra Jumala!» kuului talon emännän kiljahdus väkijoukosta. »Matti!»
Riikinkukko astuskeli uteliaana tulijalle vastaan; pääskyt lentivät liverrellen ilmassa, muuta elävää olentoa ei näkynyt hiljaisessa pihassa, muuta ääntä ei kuulunut. Puiden korkeissa latvoissa, jotka näkyivät ulkohuoneiden kattojen yli, leikitteli punertava iltarusko. Levottomuuden ja aavistavan toivon ennen kokematon, outo tunne valtasi kreivin.
Oven raosta katsojat hyppäsivät kiireesti syrjään, sillä samassa avasi vallesmanni sen ja työnti Hellmannin hartioista huoneeseen. Kaikki salissa olijat nousivat seisoalleen ja ne, jotka kävelivät, seisahtuivat ja kumarsivat tulijalle. Tämä itse vastasi tervehdykseen ensin hämillään olevan rykäisyllä ja sitten parilla katkonaisella kumarruksella.
Silloin kuului askelia eteisessä, kaikki hypähtiwät ylös, samassa myös salin owi awautui ja sisään astui nuori pappi. "Yrjö," kiljasi Anna ja juoksi, taluttaen pientä Marttia kädestä tulijalle wastaan, sillä Yrjö se todellakin oli, joka sodan tauottua oli wihittänyt itsensä papiksi ja tuli nyt apellensa wiran toimittajaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät