Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
JUSSI. Me jo tiedämme. Maiju kertoi. ELISABETH. Ja mitä teette? Tuletteko mukaan? Ei, mamma! TEUVO. Emmehän me osaa ommella edes emme ole käyneet yhteiskoulua. ROUVA SAV
Hän ei huomannut heitä, ja Elli ajatteli hänen antaa ajaa ohitse. Mutta yht'äkkiä hän muuttui, pudisti lehdet ja poimimansa heinät helmastaan ja nousi ylös. Iltaa, sanoi hän. Kah, täälläkö te? ... minä jo aloin teitä tähystellä ... tuletteko rattaille? Menettekö, rouva? En minä, minä mieluummin kävelen. Minä kävelen myös. No, ja mitäs kuului pappilaan?
Sen koommin en Janne Kankkusta nähnyt ennenkuin parin päivän perästä. Hän tuli kadulla vastaani ja minä tuskin olin tuntea häntä. Posket olivat kalpeat ja silmät kuopalla. "Oletteko sairas, herra Kankkunen?" kysyin osaaottavasti. "En", oli lyhyt vastaus, joka esti muut kysymykset siihen suuntaan. "Tuletteko juuri Kaisaniemestä?" kysyin vaihtaakseni ainetta. "En." "Vai niin. Minä vain luulin "
BRUTUS. Niin, niin, nyt lähdetään. SICINIUS. Miks olla tässä Tuon mielipuolen härnättävänä? Jos heidät Tapaisin kerran päiväss', että saisin Keventää sydämmeni raskaan taakan! MENENIUS. Kas, sepä löylytys! ja syystä maarin! Tuletteko te meille iltaiselle?
Herra, se on totta, että äitini ennen aikaan sanoi sen minulle; mutta siitä ajasta olen vähän menettänyt muotoani. BARTHOLO. Tuletteko vielä vatsaa perkaamaan, suonta iskemään, lääkkeitä anniskelemaan, panemaan koko talonväkeäni vuoteelle?
Juuse rohkaisi luontonsa ja kysyi: Ettekö, Maria, tahtoisi tulla minulle ... isänne kanssa siitä olen keskustellut ja ... hän lupasi puolestaa ... nyt pyytäisin tietää teiltä itseltänne, tuletteko Markkulaan emännäksi, vai onko mitää vastaan sanomista?
Te olette herra Markus!" sanoi hän nauraen hieman hämmästyneenä; kuitenkaan ei 'uuden herran' äkkinäinen tulo siitä huolimatta saattanut häntä tavallisesta tyyneydestänsä. "Miksi ette sitä heti sanonut?... Tuletteko nyt vihdoinkin vanhasta markilaisesta santalaatikostanne tänne katsomaan tätä siunattua pientä maanpalaa, jonka hyvä Jumala ikäänkuin on heittänyt teidän syliinne?
Ei koskaan ole maljaa kallistettu parempien urhojen kunniaksi. Ja minkä näköisiä olette! Tuletteko suoraa päätä hornasta? Moskovasta tullaan! läähätti Luukkonen vähän toinnuttuaan. Moskovasta, tahi oikeammin sanoen hirrestä! Vielä kulaus, veikkoset! Kiitoksia paljon!
Minä puolestani voisin helpommin pitää niitä hyvinä runoilijoina, jos eivät ensinkään runoja sepittäisi. Mutta enkö saa kuulla balladin loppua?" "Loppu ei vielä ole sepitetty. Se on jotenkin pitkä aine ja minun matkustukseni runouden yläilmoissa ovat lyhyet." "Se puhuu teidän eduksenne, ja on hyvin tavatonta runoudessa ylipäänsä. Te ette näytä olevan näiltä seuduin. Tuletteko kaukaakin?"
Pitäkää hyvää huolta hänestä! mitä sanotte te herra Linde?" hän pani ystävällisesti kätensä Aaton olkapäälle, "tuletteko kaipaamaan Mariaa?" "Tulen, sillä hän ei koskaan ajattele itseänsä. Onnea Maria?" "Tahdotko tulla saattamaan minua vähän matkaa", Juhon käytöksessä oli jotakin kunnioitusta osoittavaa, "vaan kuusiston kautta?" Kun ovi sulkeutui heidän jälkeensä, kavahti rouva Linde paikaltaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät