Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Pääsi on yhtä jauhoinen kuin tukkasi, Anttiparka, jatkoi vihastunut kirkkoherra samanlaisella ystävällisellä äänensävyllä, mutta katkaisi saarnansa siihen, nähtyään Bertelsköldin tulevan. Tämä läheni rovastia uteliaana tietämään, oliko hänen etsimänsä mies sama, jota tässä näyttiin epäiltävän ei enemmästä eikä vähemmästä kuin myllärin hevosen anastamisesta. 7. V
Sinulla on niin suloiset, pienet sinisilmät, ja sinun ruskea tukkasi on niin somasti kammattu, ja, kuin naurat, tulee sinulle kaksi pientä kuoppaa poskiin. Pieni, punainen kaulahuivi sinulla pitäisi olla ja kultarenkaat korvissa, niin sinä olisit suloinen kuin prinsessa. Katsele nyt hyvin tarkkaan, miten kaunis olet, ja koeta panna pääsi vähän kallelleen.
Minusta täällä voisi olla niin runsaasti onnellisuutta meille kaikille kolmelle, Rita. Kuulehan. No? Mitä niin? Kun sain sähkösanomasi eilen illalla Niin? Niin mitä sitte? niin pukeusin vaaleaan pukuun. Niin, minä näin, että sinä olit vaaleissa, kun tulin. Olin pannut hajalle tukkani Tuuhean, lemuavan tukkasi. niin että se valui yli niskan ja selän Minä näin. Minä näin sen.
Konkari sinne, konkari tänne! sanoi Nelma, joka ei ymmärtänyt Sara Hustasta enempää kuin muistakaan Sakriksen saarnoista. Hän kyllästyi ja hermostui. Viimein hän sanoi, vierailusta päästäkseen: No ... ehkä tuonne nyt lähtisin ... jos antaisit leikata pitkän tukkasi. Miehellä pitkä tukka ... niin kuin narrilla! Joko sormus minulle ... tai tukka pois! Tukkako pois Kukkelmanilta!
SANNA. Se on tietty, ja ole oikein hempeä ja hieno, ettet saisi rukkasia! KUSTAA. Kunhan ne vaan saisin. SANNA. Vaan minkä näköinen sinä olet? Kampaa tukkasi ja partasi. Heitä nurkkaan tuo yönuttusi ja pukeudu uuteen mustaan takkiin taikka vielä paremmin frakkiin. KUSTAA. Ei minulla taida frakkia ollakaan. SANNA. Entäs uusi, joka oli ylläsi maisteritutkinnossa?
Vartalosi esimerkiksi on oikein pulska; ja silmäsi niissä on jotakin niin hienoa, samalla kertaa lempeätä ja vakavata. Tukkasi on silkintapaista ja kauniin ruskean väristä; se kaunistaisi sinua enemmän jos se olisi vähän huolellisemmin järjestetty; mutta odota! kunhan ensin paranet, niin minä otan tukkasi hoitooni ja silloin saat nähdä...»
»Ja muistatko sitä suurta lumisotaa koulusta palatessa? Kuinka sinun tukkasi ja lettisi oli aivan yhtenä lumisykerönä ja minä sen sitte avasin, muistatko ja letitin uudelleen keskellä maantietä, muistatko?» »Ja letitit aivan hassusti, niin että kaikki nauroivat!» Puut iskivät toisilleen silmää: sellaisia tarinoita he eivät olleet ikänä kuulleet.
Isä on aina houkutellut, kun se ei saa minkäänlaista apulaista... Nyt en aio enää mennä, menen vaikka koskeen, sanoi tyttö ja samassa alkoi itkeä. Mikko, joka oli kaiken aikaa korvalliset kuumina kuunnellut ääneti, sanoi nyt jäykästi: Ei tarvitse enää mennä koskeen eikä Pekkilään. Lähdet meille, niin ehkäpä tukkasi saavat rauhan. En minä saa teillä rauhaa.
Milloinka sinä opit sen panemaan paikoilleen? Elä jätä tauluasi siihen! Eihän sen paikka siinä ole. Ui, miten likaiset kädet sinulla on! Missä ihmeessä sinä olet itsesi tuommoiseksi töhrännyt? Et saa istua sillä tuolilla; paikallahan sinä sen säret. Lapsiparka, minkä näköinen sinun tukkasi on! Mene paikalla sukimaan! Etkös näet taas ole repinyt vaatteitasi! Hyvä ihme, minkälainen tuo poika on!
Päivän Sana
Muut Etsivät