Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Hän tarrasi vasemmalla kädellään tytön tukkaan ja kohotti oikeansa korkealle tuon hirvittävän oikean käden, jonka pieninkin isku näytti voivan rusentaa sen hennon ja hauraan muodon, joka hänen kynsissään värjyi.
Poika kiljahti, loi uniset villit silmänsä pahantekijään. Nepä vasta olivatkin silmät: mustat, terävät ja niin tulisen villit, että niiden olisi luullut sähköä iskevän kuin mustanketun kaunis talja. »Saatanoitako sinä!» kerjäläinen kiljui, kavahti ylös kuin kissa ja toisen tukkaan. Pojille syntyi totinen tappelu, kierielivät maassa kuin tappelevat koirat. Vennu nauroi sängyssään hengetönnä.
Salaperäisen totinen oli hän tänä iltana ja rauhallinen levonilme nähtiin, omituista kyllä, hänen kasvoillansa: muuten näyttivät hänen silmänsä tavallista tummemmilta, tumman siintäviltä niinkuin tukkaan pistetty, timanttineulan puoleksi peittämä pikku kokardikin. Toimeton ei Colette ollut suinkaan kolmen viimeisen kuukauden kuluessa ollut.
"Sinä kanalja!" huusi pormestari ja löi Sitnikow'in paperikääryllä pojan paksuvillaiseen tukkaan. Hän kääntyi ympärinsä. "Mitä vasten?" "Sinäkös sen vaasin olet särkenyt, sen kanalja?" tiuskasi pormestari ja rypisti jo kulmakarvojansa. "Kyllä minä tunnen sinut, sinä olet se Römpön Taavetti." Poika parka purskahti itkemään. "Enhän minä ole mitään särkenyt!
Luutnantti, joka ensi silmäyksellä oli huomannut kaiken tämän, lähestyi sohvaa, vaan ennenkuin hän oli ennättänyt sanaakaan sanoa, niin Kolibri, joka ei herjennyt nauramasta nenäliinaansa, ojensi kätensä ja, kaivaen pienet kovat sormensa luutnantin kauniisti laitettuun tukkaan, hävitti silmänräpäyksessä koko tämän korean taideteoksen.
Sitte eversti kursailematta pisti leveän, rehellisen kätensä paashin tukkaan. Paljastuneesta otsasta tukanrajasta näkyi vanha, vaan hyvin syvä arpi.
Parani siinä määrin, että saattoi jo tehdä askareita ... niin kuin järjissään oleva ainakin. Kauhea paikka tämä. Joku päivä sitten muudan väkevä hullu tarttui hoitajattaren tukkaan ... ja toisella kädellään ikkunaristikon ylimpään tankoon: riiputti siinä tuota isoa naista monta minuuttia ... kunnes vartijat ehtivät hätään... Nelma karkasi pois. Oli pimeä ja sateinen syksyiltä.
Päässä oli hänellä vain laakerinoksa, jonka Totila oli ottanut Adalgotin seppeleestä ja pujottanut morsiamensa mustaan tukkaan. Hänen kauneutensa, hänen pukunsa poimujen ja liikkeittensä rytmi muistutti musiikkia. Hän ojensi ääneti kätensä pohjoismaiselle sisarelleen. Tämä heitti roomalaisnaiseen terävän eikä suinkaan ystävällisen katseen.
Kun Pilveisten isäntäväki tuli sisälle, alkoi Sofia purkaa pahan tuulensa puuskat Tapanille, kutsui häntä houkkioksi ja saamattomaksi raukaksi ja ärsytteli miestään niin kauan, että tämä, vihan vimmassa, tarttui vaimonsa tukkaan ja veti hänet yli lattian. Tästä Sofia rupesi huutamaan että miehensä hänet tappaa. Oli pyhä-ilta ja väkeä kokoontui talon läheisyyteen.
Jos joku hänen tovereistaan pikastuessa tahi painissa kiihtyessään tarttui häntä tukkaan ja kiskoi minkä jaksoi, niin siitä hän ei välittänyt, hymyili vain niinkuin pikku sisarelleen tämän repiessä, niin että se näytti hänestä olevan vain hauskaa. Mutta pilantekoa tukastaan, sitä hän ei sietänyt. Oikeastaan ei olisi ollutkaan hänen tukassaan mitään pilkkaamista.
Päivän Sana
Muut Etsivät