United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja yksi asia vielä et saa siitä pahastua: tämä on kokonaan yksityinen asia, ja minä pyydän sinua antamaan sen olla sinänsä.» Utterson istui hetken ajan vaiti ja tuijotti tuleen. »Luullakseni olet oikeassa», sanoi hän vihdoin nousten ylös.
Peter Halket tuijotti tuleen aivan syventyneenä laskuihinsa. Herra Peter Halket, Peter Halketin kultakaivososakeyhtiön tirehtööri. Sitten kun hän oli hankkinut itselleen tuhansia, Herra Parlamentin jäsen Peter Halket. Sitten kun hänellä oli miljooneja, Sir Peter Halket, valtioneuvos! Hän mietti syvästi ja tuijotti tuleen.
Hän kysyi änkyttäen, mitä he tahtoivat, ja johtaja käski hänen näyttää tietä siihen huoneeseen, jossa kaartinupseerit olivat koolla. Isäntä osoitti ovea ja tuijotti hämillään yhä edelleen ahavoituneihin, parrakkaisiin kasvoihin.
Pitkäläntäinen vaalea vaimo, joka oli kääritty säkinnäköiseen röijyntapaiseen määräämättömästä väristä, kohosi nyt seisoalle tuolilta, jolla nähtävästi oli istunut nukahtamassa, ja tuijotti minuhun. "Herra Jumala, mistä tulette, neiti?" kysyi hän. "Kohtasin poikanne, ja arvasin, että vähä leipää olisi muillenkin makuista. Se on sievä poikanen". En tietänyt mitä mun piti sanoa.
Mutta siinä suuressa väen paljoudessa, joka liikkui kannella oli Klaudia luullut nähneensä henkilön, jota hän jo aikaa sitten piti kuolleena. Hän puristi ikäänkuin kouristuksen tapaamana Amatfiahn käsivartta ja osoitti äkillisesti laivaa kohti, sillä välin kun hänen suuret siniset silmänsä tuijotti sinnepäin sanomattomalla hämmästyksen ja pelästyksen katseella.
Suuri, punainen parta lampun valossa, kyynäspäät pöydällä ja kädet molemmin puolin päätä, istui hän ja katsoa tuijotti jäykästi eteensä. Mary oli jossakin lähellä, vaikka näkymättä; ainoastaan silloin tällöin kuuluivat hänen toivottomat nyyhkytyksensä.
Selvät ukkosen oireet olivat ilmassa. Ainoastaan sisilisko kahahti kertasen kuivissa viimevuotisissa lehdissä. Sakari pysähtyi sitä tarkkaamaan. Nyt se oli aivan liikkumatta ja katsoa tuijotti Sakariin isoilla silmillänsä. Sakaria se huvitti. Hän alkoi katsoa vastaan ja puheli sisiliskolle: »Paistetaanpas särkeä!»
Hän veti Esterin puoleensa ja kuiskasi: "Voisitko luottaa minuun, Ester?" "Voisin", vastasi Ester voimakkaalla äänenpainolla. Bengt puristi hänen kättään ja istui hetken vaiti ja tuijotti eteensä. "Ja etkö käsitä, Bengt, että kun kerran minä voin luottaa sinuun, täytyy Jumalan, jonka rakkaudesta omani on vain pisarainen, kyetä siihen paljoa suuremmassa määrässä?" jatkoi Ester.
Nenästä vuosi verta, ja silmät, jotka juopumuksesta veristivät, olivat kummallisesti pakarallansa, kun hän tajuttomasti, ikäänkuin apua pyytäen, neljälle ulottimelle päästyään tuijotti Hautalaiseen ja Valkolaiseen. Miehet lähtivät tupaan. Emäntä tuli ovessa vastaan. »Eihän sen kovin huonosti käynyt?» kyseli hän säälien juopunutta katsellen. »Kävi miten kävi, tuollaisen», arveli isäntä.
Möttöseen noin ratsasti, satulaansa tuijotti, käden pisti rintapieleen, muistunut ei piippu mieleen. Mitä siinä miettikään, sit' ei tultu tietämään, yksin neuvotella mahtoi, väki kulki, kuinka tahtoi. Lintulahteen tultuaan olkikuvon pyysi vaan, unta vaivoistansa halaa, suu ei maista ruoan palaa. Näin hän päätti päivän tään; hieman levähdettyään aamull' oli, kolmen mailla, kohennut jo koko lailla.