Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Vilho raukan kohtalo oli kovin; sillä hänen täytyi aina olla enonsa seurassa ja kärsiä häneltä haukkuma-sanoja, herjauksia ja lyöntiäkin. Ei kukaan olisi moittinut näin kiusattua Vilhoa, jos hän olisi koettanut hankkia itselleen toista isäntää, ja tosiaankin oli vaan kolme seikkaa, jotka estivät hänen tätä tekemästä.
Varmaan olisit myöskin nuorempana ollessasi monta kertaa saanut olla huolettomammalla mielellä, vaikka sinulla olikin velkoja ja pieniä lapsia." "Niin," sanoi Kerttu-emäntä, "tosiaankin oli Tahvolla monet huolet siihen aikaan, kun naimisiin menimme. Eräänä katovuonna puhuikin hän siitä, minne me mahtaisimme joutua, jos hän kuolisi.
Missä Sinclair on? kysäisi hän keskeyttäen. Näen hänen tulevan tuolla puutarhassa. Hän kävelee kirja kädessä; ei hän näe eikä kuule. Mutta ... hän seisahtuu, hän näyttää hämmästyneeltä. Niinpä tosiaankin, hän huutaa apua. Hän hosuu ympärilleen tulipunaisella saalillaan ... hän juoksee ... ei kukaan kuolevainen ole tätä ennen nähnyt neiti Sinclairin juoksevan! ... nyt hän taas seisahtuu.
Missä sinä asut? kysyi lapsi, katsoen levottomasti häntä silmiin. Tuolla päin, vastasi Barbox, osoittaen siihen suuntaan missä hänen ravintolansa piti olla. Eikö olisi parasta mennä sinne? arveli lapsi. Tosiaankin, vastasi hän, enpä tiedä lieneekö parempaa neuvoa. Niin he läksivät käymään, käsi kädessä.
Vuosien kuluessa hän oli tullut tanssisalien loistavaksi kaunottareksi, ja se oli hänessä vaikutuksen tehnyt, sillä Hilja loisti halusta. Hän katseli kallista pukuansa, joka valkoisilla silkkipitseillä oli koristettu, ja ajatteli: »Tämä on tosiaankin kaunis puku. Paroni sanoi minulle: 'Anna on aina somemmissa vaatteissa kuin te, ja kuitenkin voitatte kauneudessa hänet.
Ne noukkivat vikkelästi jyväsiä. »Katso», Genoveeva sanoi, »nämä linnut ne niin kauniisti laulavat». Pikku Mertsi oli melkein suunniltaan ilosta. »Voi teitä somia pikku lintukultia, tekö siis niin kauniisti laulatte!» hän huudahti. »Te tosiaankin osaatte sen taidon paremmin kuin korpit, jotka talvikaudet vaakkuivat niin surullisesti, ja olette paljon kauniimpiakin kuin ne.»
Ja minä olen nähnyt noita useita, loistavia kukkia muilla mailla, isoissa ansareissa, ja sen vuoksi, tultuani maan sydämmeen, olen suuresti ihastunut, huomattuani siellä liljan, ylevän ja viehättävän." "Tosiaankin!" "Neitini," virkkoi Yrjö, "tuo oli ihailemani liljan kaunista kieltä." Laura katsahti terävästi nuoreen tohtoriin ja virkkoi: "Te olette Helsinkiläinen. Puhukaamme jostakin muusta."
Tunsitteko häntä? En. No mitäs vastasitte Mashkevitshin lupauksiin? Vastasin, että jos minä nyt tosiaankin tietäisin noista asioista, joita te minulta utelette, sekä kertoisin niistä teille, niin olen minä varma, ettette te kuitenkaan laskisi minua vapaaksi, sillä milloin te venäläiset olette meille suomalaisille lupauksenne pitäneet? Se oli oikein! Mutta mitäs Mashkevitsh siihen tuumasi?
Tosiaankin ihmishengen elämänilmiöt usein muistuttavat niistä seuduista, joissa asustellaan. Niinpä herää jylhän luonnon keskessä asuvassa kansassa synkkä ja jylhä uskonnollisuus sekä päinvastoin kansassa, joka elää valoisemmissa keskuksissa. Jumala näyttää yleensä suvaitsevan, oikeinpa suosivan erilaisia muotoja, kunhan vaan on rehellinen ja vilpitön sisällys.
Suokaa anteeksi, että minä en heti tuntenut teitä. Tottahan minua, vielä muistatte, minä olen Butler Oaklandsista Shelbyn piiristä." "Kyllä tosiaankin", änkytti Wilson. Hän oli kyllä asioissa erään Butlerin kanssa, mutta se Butler oli sivistymätön ja raaka mies. "Kummallista", ajatteli hän sitte itsekseen. Juuri silloin tuli palvelija ilmoittamaan, että huone oli kunnossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät