Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Jos haluatte mieluummin mennä kirkkoon, tulen kernaasti mukaanne, mutta en tosiaankaan usko, että voitte missään kuulla parempaa puhetta, kuin täällä kotona. Sanomalehdestä näkyy, että tänään aamupäivällä saarnaa herra Barton. Hän puhuu ainoastaan telefoonin välityksellä, väliin sadanviidenkymmenentuhannen suuruiselle kuulijakunnalle».
Itsekseen hän ajatteli kylmänä: "hänessä on aivan tuollainen vimma, kuten kaikissa, jotka kiihkoilevat rahvaan hyväksi, löytyy tosiaankin poikkeuksia, niinkuin esimerkiksi Käppingen työmiehet, mutta yleensä on ruumiillisen työntekijän elämä saneen hauskan, he syövät hyvin, eivätkä rasita itseään liiaksi, niin ettei niitä tosiaankaan huoli surkutella.
"Ellei ole rikas", sanoi Maria, "ei tosiaankaan kannata kiinnittää rahojaan niin hupenevaan tavaraan." "Mutta", sanoin, "kauneus on kenties kaikkein kiehtovin ollessaan pöytäkumppalinamme. Ruokasaliksi olisi valittava hauska ja aurinkoinen suoja, jossa värit ovat iloiset ja jonka seiniä kaunistavat sievät taulut.
"En kummastele että sinä tahdot sopia tuon appisi kanssa, koska, niinkuin sanot, Antin sydäntä se jo aikaa sitten oli kivistänyt, vaikk'ei ole siitä mitään virkkanut. Mutta kun sinä laitoit niin, ikäänkuin Matti olisi ollut se, jolle vääryyttä oli tehty, niin se ei kelpaa, ei totta tosiaankaan kelpaa!
Ja jos ei tohtori olisi puhunut niin anteeksipyytävällä äänellä eikä rouva Leete ja Edit näyttäneet niin kiusallisesti hämmästyneiltä, en varmaankaan olisi punastunutkaan, kuten nyt kävi, kun vastasin: »Minulla ei tosiaankaan ole ollut syytä ylpeillä aikalaisistani, mutta totta puhuen »
Vuosina 1817-1821 tuo suomalainen ylioppilas etsi unohdetut kansalaisensa heidän kodeistaan. Hänen mieltään liikutti hänen näkemänsä. Vilkkaana ja tarmokkaana hän päätti parantaa heidän asemaansa niin pitkälle kuin hänen kykynsä suinkin riitti, eikä tämä tosiaankaan ollut vähäinen.
SIIRI. En mitään. Minä vain itkisin, itkisin yöt ja päivät. Mutta miksi puhut sinä niin kauheita asioita? TUURE. En tosiaankaan tiedä. Mutta hyvästi nyt hetkeksi. SIIRI. Ethän sinä viivy kauan? TUURE. Korkeintaan puoli tuntia, toivon minä. Hyvästi, lapsukaiseni.
Tuo ajatus, joka häntä sitten seurasi koko päivän, sai hänet vallan pois suunniltaan, aivan kuin olisi joku toinen eikä hän itse keksinyt sen. "Tyhmyyksiä, joutavia! Kuinka voi ajatella jotain niin mieletöntä! Minä, joka en tosiaankaan ole nähnyt naista, jolle tahtoisin antaa nimeni, minäkö naisin erään ... ha ... haha ... se on naurettavaa, totta tosiaan, sehän on vallan naurettavaa..."
Ukot ja akat, puettuina muinais-saksalaisiin pukuihin, tuotiin nyt sisälle. Sanottiin, että nuorin noista naisista oli kahdeksankymmentä kahdeksan vuotta, ja nuorin miehistä kahdeksankymmentä viisi. Ryppyisiä, hampaattomia, kumaroita, en tosiaankaan voinut pitää Rosan huudahdusta: miten kaunista! oikeutettuna.
"Ei täällä tiedetä mitään semmoisista", sanoi hän ja kääntyi pois. Niin herra. Mutta tuo lyhyt keskustelu teki minuun niin kummallisen waikutuksen. Mitäpä siitä tosiaankaan korkeat herrat tietäwätkään, mitä mataloissa majoissa saadaan kokea ja kärsiä. Milloin owat kerrankaan kurkistaneet köyhän mökkiin, waikka tilaisuutta siihen löytyisi kaikkialla niin runsaasti?
Päivän Sana
Muut Etsivät