Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Vielä kuuluu niinkin raamatuissa: Joka sanoin tulee neuvotuksi, Jakakohon kaikenmoista hyvää Sille, joka häntä neuvoo mutta Hyvää moinen? vanhaa talvivoita! Täytyy antaa torua apulaisen Aikalailla ensi saarnassansa!" "Isä, äiti, mitä haastelette?" Kysyi, sisään tullen, nuori nainen.
Hän oli jo saavuttanut vanhan varmuutensa ja terhakkuutensa, joka kokonaan oli kadonnut, kun lehmä, josta se riippui, oli katoamaisillaan, ja sanoi mennessään: Katsos mokomia, kun aikoivat viedä minulta lehmän. Mutta malttakoothan! Liisan tulee muistaa, että koko syy olisi ollut Kallen ... häntä teidän pitäisi torua. Torutaan, torutaan! sanoi hän mennessään.
Vaan nepä aina kerta kerralta väsyvälle poika ressukalle eivät olleet sattuneetkaan paraiksi raskaita. Ei tarvinnut monta viedä ennenkuin itku tuli toiseksi kantajaksi. Sepä toveri vaan viivytti, että alettiin perillä torua ja sanottiin olevan laiskuuden syynä. Käskettiin joutua pikemmin takasin. Mutta se oli mahdotonta, aina kävi matka pitemmäksi ja itku hartaammaksi.
Levon hetket, vapautensa sunnuntai-päivinä, mikä Avojalalle oli suotu, uhrasi hän mustalle Marannalle ja kärsi sen ohessa vielä toraa ja moitetta, kun sattui tekemään jotain mökin-eukon tapaa ja tottumusta vastaan; hänen mieleensäkään ei johtunut ruveta ajattelemaan: mitenkä te voitte vielä torua ja moittia minua siitä, minkä teille lahjoitan? Niin, tuskinpa hän tiesi näin tekevänsäkään.
"Aivan oikein teiltä antaa hänelle anteeksi, ja aivan väärin häneltä teitä torua", lausui Lomaque vakuuttavalla tavalla. "Ottakaa minulta neuvo", jatkoi hän, tuttavasti puhellen kyttyräselälle, "älkääkä liioin luottako tuohon teidän pettävään muistiinne, hiukan juotuanne edellisenä päivänä.
Sakris taputteli siis naurahdellen Nelmaa, joka alkoi torua, sanoen Sakrista kukoksi ... ja työnsi häntä pois luotaan. Kurja kääpiö nukkuikin viimein, luvaten kyllä herätä ajoissa noutaakseen maitoa: hän heräsi aina sillä minuutilla kuin oli päättänyt! Seuraavana päivänä, sillä myöhään Sakris nukkui, tarkasteli Mimmi Rumfelt häntä, tuota kiemuraista kasaa permannolla.
Vaan jok' on kohalla kesken, Jos sen vyöllä vyötteleisin, Ei vyöhyt pitäisi'känä, Vyö kaheksi katkiaisi. Sepä huoli keskimäinen Se syäntä maitelevi, Viepi vienosen manalle, Iän nuoren tuonelahan. Paha panna'ki olisi Hiekkahan heliä silmä, Multihin muhia muoto, Kasvo kaunis kankahasen, Tuonen toukkien torua, Manalan matojen syöä. Maassa mieleni matavi.
Hän mieli torua poikaansa siitä, kun tämä oli noin huolimattomasti jättänyt pienen sisarensa tuommoisen vaaran saaliiksi, vaan muistaessaan pojan lapsuuden ja siitä riippuvan herkkämielisyyden, ei hän voinut poikaansa sen enemmän torua. Hän koetti hiljaisesti alistua Luojan salliman onnettomuuden alle. Mutta haikea kaipaus asui hänen rinnassaan.
Nytkin hän on vasta ensi kerran Kutsuttu mun täytynyt on pyytää, Torua, kehottaa ja käskeäkin, Ennenkuin hän muistamaan on saatu Omaa pukuaan eik' aina muiden. Riitaa maksoi, mutta kerran täytyy Hälläi olla hauskaa niinkuin muilla." Lausui näin. Mut "armo" olkapäitään Nostahtain, "hyvästi'n" nyykähytti. Käynti oli tehty, erjettiin siis.
Päivän Sana
Muut Etsivät