Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Saadaanpa nähdä, että se sormus vielä turmelee koko Bertelsköldin suvun. Miksi ei se kelpo Kreeta nakannut sormusta mereen niinkuin aikoi! Se olisi ollut järkevästi ja oikein tehty, mutta sen sijaan hän antoi houkutella itsensä ja antoi noitakalun kreiville. Uskokaa minua, kyllä Torsten Bertelsköld kerran vielä häntä siitä soimaa.
Ja missä suomalaiset lukevat näitä kertomuksia, huomatkoot, että Arvid Horn oli suomalainen mies, suurin valtiomies, mikä tähän asti on syntynyt Pohjanlahden idänpuoleisessa maassa. Me astumme toiseen työhuoneeseen, yhtä komeaan ja vielä loistoisampaan kuin presidentti, kreivi Torsten Bertelsköldin on.
Viimeistään ylihuomenna jälkeen puolen päivän, vastasi hovimestari mielipalvelijan mahtavuudella ja huolimatta edes katsahtaa isännöitsijään. Kreivi ei voi päästä irti Tukholmasta ennenkuin tuonnempana kesällä, mutta hänen armonsa soisi, että kreivitär ja kaikki lapset, kreivi Torsten ja kreivi Kustaa Aadolf ja neiti Ebba, saisivat nauttia vuoden kauneimmasta ajasta täällä Mainiemessä.
Torsten otti tämän muistutuksen varteen tavalla, joka oli osoituksena niistä sukuylpeistä periaatteista, mitkä hän aikaisin oli opettajaltaan, ehkäpä osaksi isältäänkin imenyt. Mainiemestä, sanoi hän, on kovin kauan puuttunut paikalla asuvaa herraa. Väestö on tottunut elämään omin päinsä; sen täytyy tottua siihen vallanalaiseen asemaan, joka sille kuuluu.
Väkinäisesti hän myöntyi kuningattaren yhä uudistettuihin vaatimuksiin, että uuden järjestyksen pylväs oli kukistettava. Viimein hän kumminkin antoi siihen suostumuksensa. Näiden hovijuonien takana seisoi näkymättömänä ja mahtavana eräs näissä kertomuksissa hyvin tunnettu mies, kreivi Torsten Bertelsköld. Hänen neuvojaan kuningatar kuunteli. Hänet hän oli määrännyt astumaan Hornin sijaan.
Herra, kuka te olette, ja kuka antaa teille oikeuden pelästyttää kreivitär Lieweniä? virkkoi Torsten yhä kiivaammin. Kuolleiden ylösnoustessa elävien veri jähmettyy, vastasi vieras surullisesti. Kukako olen? Haudasta noussut mies, joka muinoin ei ollut teille tuntematon, herra kreivi.
Torsten Bertelsköld, joka tällä aikaa oli hoitanut yksityisiä asioitaan ja selittänyt sotaneuvos Rhenfeltin ihanalle leskelle, kuinka väärin tämä tekisi, jos hän, joka oli syntynyt ja kasvatettu elämään mitä loistoisimmassa asemassa, kuluttaisi elämänsä kukoistusajan maatilallaan Smoolannissa, havaitsi harmikseen, ettei hänen mielistelynsä mitään vaikuttanut.
Mutta asiasta toiseen: kuinka kävi vanhan kreivi Torsten Bertelsköldin, tuliko se mies parka todellakin hulluksi? Ensin sokeaksi ja sitten mielipuoleksi; se oli hirmuista huokasi Anna Sofia. Nyt muistan. Ja ellen erehdy, oli kuninkaan sormus taas syynä siihen?
Et siis lue miksikään kaikkia vastaisia urotekoja? Unohdatko sisaresi lämpimimmän rakkauden? sanoi Eeva hellästi. Ja uskollisen nuoruuden ystävän? lisäsi Ebba hiljaisella äänellä. Falkenberg ei virkkanut mitään. Teidän pelastuksenne lienee ollut aivan ihmeellinen? sanoi Torsten päästäkseen noista vaarallisista muistoista.
Vähän ajan perästä kysyi Torsten hansikastansa, kysäisten noin vain pilkallisesti niinkuin hänen tapansa oli, olinko löytänyt paremman hansikkaan kuin omani olivat; meillä oli sinäkin iltana ollut sanakiistaa ja olimme torailleet kuin pienet lapset, hän oli aina niin halukas toista kiusaamaan. Johon vastasin: tässä on pahanpäiväinen hansikkaasi, en panisi siihen pikkusormeanikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät