Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Enkös juuri sitä ajatellut, sanoi vaan Torger. Kun Torger tuli kovin synkäksi ja alakuloiseksi, niinkuin sillä kertaa kun läksi Karin luota, ei tämä tiennyt muuta neuvoa, kuin että otti viulun, pisti sen hänen käteensä ja sanoi: nyt, Torger, voit lähteä vähän jaloittelemaan, täällä sinä vaan tulet sairaaksi ruumiin ja sielun puolesta. Torger oli kuin sujuva ruoko, jota joka tuulenpuuska heiluttaa.
Torger meni veljensä luo. Kait sinä lainaat minulle taalarin uusiin viulunkieliin ynnä muihin pikkutarpeisin? Veli katsoi häneen terävästi. Sitte meni hän katsomaan oliko ovi oikein lukossa. Sen tehtyä huokasi hän ja sanoi: käänny, käänny syntisiltä teiltäsi, Torger. Torger silmäsi häntä. Elämä täällä alhaalla on oleva ristiä ja vaivaa, mutta sinä riehut niinkuin se olisi paljasta leikkiä.
Ja poikasen mielessä suli tämä yhteen kasterikkaan aamun, paistavan auringon, laulavain lintuin, vuorenhuippuin ympärillä aaltoavan sumun, ammuvain lehmäin ja huiman varsan kanssa sekä koulun-opettajan ja äitinsä kanssa, joka huhuili karjalauman takana. Mikähän sinustakin tulee, Torger? sanoi äiti usein huoaten. Mestarisoittaja, vastasi Torger. Silloin hymyili Jon.
Hän vastasi että Kari ei oikein viihtynyt kirkossa, ja hän ei tahtonut Karista erota. Mutta silloin he rupesivat lukemaan hänelle lakia ja sanoivat että hänen, joka on niin heikko, olisi ajatteleminen sitä suurta tilintekopäivää ja ajoissa kääntyminen sinne, missä Jumala on löydettävänä. Seuraavana pyhänä meni Torger kirkkoon.
Muutoin elivät nämä kaksi vanhaa nyt vaan poikaansa odotellen. Silloin kun Torger tuli takaisin kaupungista, oli jo edeltäpäin saatu kuulla miten oli käynyt. Sanomat olivat olleet täynnä hänen soittoansa ylisteleviä lauseita. Kotoseutulaiset tirkistelivätkin häntä, ja hän tunsi itsensä puolta kyynärää pitemmäksi.
Tiedäthän hänen vaan olevan tyttöpuolen, ja minun luullakseni laskee Sylfest hänet mielellänsä, päästäksensä hänestä. Kenties, vaan ei tänne ylös meille. Torger istui kotvan aikaa. Kaikki jo vuosia kestänyt vääryys, joka eroitti pellot toisistaan, johtui hänen mieleensä. Minä lähden matkustamaan, isä, minä en jaksa olla tässä kylässä enään. Jon vähän puri huultansa.
Hän tahtoi sanoa enemmän, vaan ei voinut sitä tehdä. Minä muistelen isäsi sanoneen että viipyisit kauvemman aikaa poissa, sanoi Kari. Niin oli aiottukin, vastasi Torger, mutta sitten Tämä oli hirveä asia tämä, lisäsi hän. Karin silmät kastuivat; hän pyyhkäsi niitä kädellänsä. Ja sinä, joka jäit niin yksinäsi, sanoi Torger. Voi sinua poloista!
Paikkakuntalaiset ovat olleet ylpeitä heidän tähtensä, kunnes pappi tuli noine uusine oikkuineen. Etkä sinäkään, Torger, ole ollut onneton koko elämääsi, sen väittäminen on sinulta kiittämätöntä. Etkö muista kuinka sinä nuorena viuluinesi samosit kaikki maat ja metsät? etkö muista kuinka onnellinen olit kun ensimmäisiä vuosia olimme naimisissa, ja aina siihen asti, kunnes uusi pappi tuli?
Hän otti viulun kotelosta ja pyysi saadakseen jakkaran, sillä semmoisella hän oli tottunut istumaan. Ja nyt hän soitti ensimmäisen laulun. Hyvä! hyvä! huusi vieras taputtaen käsiänsä. Enemmän, enemmän. Ja Torger soitti "Pohjoisvuonolaisen". Oletko itse tehnyt tuon? kysyi vieras. Ei hän ollut sitä tehnyt. No, soitappas joku, jonka itse olet tehnyt, pyysi hän. Torger vähän ujosteli.
Jon kirjoitti kuinka hänen piti monta tuntia päivässä kihnuttaa sävelikköä ylös alas eikä saanut soittaa mitään muuta kuin harjoituksia. Siihen minulla ei olisi ollut kärsivällisyyttä, sanoi Torger. Ja sitte kirjoitti Jon kuinka pahoja ihmiset olivat juomaan viiniä ja olutta, etenkin viimeksi mainittua, mutta hän ei sitä maistanut muuta kuin ruo'an kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät