United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eiväthän he voi sallia, että sinä kilpailevan liikkeen tulevana johtajana toimit heidän liikkeessään. Topi hymyili tyytyväisesti. Jos he sen tekevät, sanoi hän, minä haastatan heidät oikeuteen välikirjan rikkomisesta. Voinpa vielä vaatia vahingonkorvaustakin. Vahingonkorvausta? Mistä? Tietysti hukkaan menneestä oppi-ajasta, nauroi hän.
Miksi merkitsi hänelle tuo päivälliskutsu enemmän kuin hänen vanhan tuttavansa Topi Huotarin, jonka hän oli niin kylmästi luotaan torjunut? Siksikö, että tämän alla oli vapaaherrallinen kruunu ollut? Johannes hymähti omalle ajatukselleen. Ei, ei se senvuoksi ollut. Hän meni vain yksinkertaisesti senvuoksi, että hän tahtoi mennä. Hän tahtoi katsoa petoa silmiin.
"Puhu vaan, Topi", hän tyynesti lausui ja raapi neulankärjellä neulomuksen päärmettä. "Veisit tämän kirjeen..." Topiaan ääni oli veltto ja hän pani kirjeen pöydälle, Helan eteen. Neula meni hyppysissä poikki. Topias kuuli risahduksen ja katsoi taittajaa silmiin; ne olivat iloiset miten ainakin. Somat kuopat leikkivät poskilla entistä vallattomampina. "Sinä kirjoittelet kirjeitä."
"Tule Josu lyömään kättä Martalle." "Onko tuo nyt se Josu?" "On, sama velikulta." Josulla oli suuri paketti kädessään; hän laski sen lattialle, meni sitte Martan eteen, levitti kätensä ja kysyi: "Kuinka Topi jaksaa?" Martta vähän arasteli ottaissaan hänet syliinsä. "En minä rohkene sinua pitää niin hyvänä kuin Helka määräsi," sanoi hän, suudellen Josua otsalle.
Siitä ei Topikaan tiennyt mitään. Se oli hänen unelmiensa määrä ja työnsä tarkoitusperä. Kukaan ei tiennyt siitä. Eikä hänellä myöskään ollut mitään halua ruveta sitä ennen aikojaan maailmalle ilmoittelemaan. Seurasi hetken hiljaisuus. Johannes kysyi, milloin Topi oli tullut Berliniin. Tänä aamuna. Suoraan Münchenistä. Hän oli sinne huvin vuoksi pistäytynyt. Hänellä oli myöskin matkaseuraa.
Sillä onhan oloni tuossa entisessä liikkeessä ollut kuin oppi-aika minulle. Se oli ollut hänen kokeilukenttänsä, hänen ponnahdinlautansa. Ilman sitä hän ei olisi koskaan kiivennyt näin korkealle. He maksavat viulut, sanoi Topi. Ja minä soitan. Tuo oli Johanneksen mielestä jo niin nerokasta, että hänenkin täytyi nauruun purskahtaa. Ja vuorineuvos Rabbing soittaa sinulla, sanoi hän. Onneksi olkoon!
Taidetta tutkimassa. Topi ei ollut viitsinyt seurata heitä sinne. Niin hän oli jäänyt yksin ja tavannut Johanneksen. Mutta hän oli luvannut syödä päivällistä heidän kanssaan Kempinskissä. Luonnollisesti! hymyili Johannes. Kenties veli tulee mukaan? En, Herran nimessä! Johannes Tammisella oli vilpitön kauhu kaikkia maamiehiä kohtaan.
Topi ei voinut arvata, miten epäystävällisesti toinen hänestä ja ylimalkaan muusta maailmasta tällä hetkellä ajatteli. Mutta hän katsoi Johannekseen kummastuneena. Kuinka niin? kysyi hän. Työ estää? Etupäässä työ. Mutta muutenkaan en missään tapauksessa suostuisi tuohon seuraan tulemaan. Miksi et? Seura kuin seura.
Aura ja Jaakko Jyrkkä kumpikin omalta kulmaltaan läheisesti hänen ajatusmaailmaansa koskettaneet. Ja Topi oli epätoivossaan kysynyt häneltä kuin rikostoverilta: Tuoko se nyt on sitä nykyaikaista naissosialismia? Sitä vuoroviljelystä, jota ne kuuluvat saarnaavan siellä teidän lehdissänne? Eikä Johannes ollut osannut siihen sanoa mitään. Mitä vastata epätoivoiselle?
Nyt heidän tuli erota. Topias kumartui ja puhui kauniin kultalinnan Josun eteen. "Viiden vuoden kuluttua," sanoi hän, kiertäen kätensä pojan ympäri, "tulee Topi tänne kaupunkiin koulua käymään. Sinä palvelet viisi vuotta tässä talossa ja asetat sitte oman jalkasi pöydän alle ja Topi tulee asumaan sinun luonasi. Minä panin kaikki voittorahani pankkiin sinua varten. Hyvästi nyt!