Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Muuan vaaleatukkainen poika pahus ne saappaat antoi minulle hymyssä suin, maksettuani hinnan, ja toivotti onnea matkalle. Heti panin saappaat jalkoihini ja aloin mennä kaupungin pohjoisportille päin, jatkaakseni matkaani. Oli mielessäni se kaivantotyöpaikka, jonne olin menossa, ja toivoin tuohon työhön pääseväni kukaties jo huomenna.
Vielä eilen minä sanomattomasti toivoin saada taas teitä tavata saada tietää teidän adressianne, jotta voisin teille kirjoittaa; sillä eilen, kun eräs nuori lady lähti minun luotani, oltuansa meillä viikkokauden ajan, sanoin itsekseni että tästä tytöstä tulisi erittäin hyvä vaimo ja ennen kaikkea vaimo, joka sopisi erinomaisen hyvin Kenelm Chillingly'lle."
"Mutta tätä kaikkea vastaan on minulla ainoastaan se, ett'en minä, antaessani Rönnov'ille suostumusta ollenkaan aavistanut hänen puoleltaan mitään kiirettä, vaan päinvastoin ikäänkuin toivoin itselleni vähän aikaa ja vapautta.
"Se oli vaarallinen ja rohkea hyppäys", vastasi Mabel. "Sitä katsellessani toivoin, ett'ei siihen ensinkään olisi ryhdytty; mutta nyt kun se on tehty, voin ihmetellä sitä rohkeutta ja uskallusta, jolla se toimitettiin". "Me teimme sen ainoastaan omaksi eduksemme.
Herra Goldstick'in tarjous, niinkuin minä sen käsitin, antoi minulle tilaisuutta siihen ja minä päätin ansaita hänen luottamuksensa, kaikin voimin edistämällä sanomalehden toimintaa ja toivoin, että hänen mahtinsa aukaisisi minulle tien edemmäksikin. Nuoren mielien kumppalit. Pian tutustuin sanomalehden toimittajain kanssa.
"Kiitos sinulle, vanha tietäjä," sanoi hän itseksensä, "sinä herätit minun taasen siitä hurmauksesta, johon tuska oli sydämeni saattanut. Haa! Ja mitä minä toivoin, mitä minä pyysin. Hänen rakkauttansa, että minä hänen päällensä saattaisin saman kohtalon, joka ennen pitkää murtaa minut.
Olihan siellä kyllä vaivaisten huonet; mutta se oli kovin vähä tälle kerjäläis-joukolle, niin ettei sinne mahtunutkaan monta. Eikä ollut sinne panemistakaan ihmisiä. Kyllä Herra Kappalainen usein kävi siellä katsomassa, toivoin taitavansa heitä parannukseen saattaa; mutta turha oli hänen toivonsa. Siellä asuivat yhdessä vanhat ja nuoret, miehet ja vaimot, joilla ei ollut omaa huonetta.
Oisko olkinen oronen, reki kaksikaplahinen, senki saaniksi sanoisin, korjaksi korotteleisin, jos se veijoni vetäisi, toisi kaunoni kotihin. "Niinpä toivoin tuon ikäni, katsoin kaiken päiväkauen; pääni katsoin kallellehen, sykeröni syrjällehen, silmät suorat suikulaksi: toivoin veijoni tulevan näille pienille pihoille, kape'ille kartanoille.
Minä puolestani kyllä en tahtoisi muuta, kuin uskoa` todeksi, mitä olen kirjoittanut myötä seuraavissa sanomalehdissämme, mutta nä'yttää se muiden silmissä olevan ei paljon muuta kuin hulluutta. Toivoin, siitä jo kaikkien niinkuin itse` ilahtuvan, mutta eipä yksikään itsestänsä ole` virkkanut paljon sanaakaan.
Niin? jo toivoin parasta, kun hän aivan omalla tavallaan, hiukan hymyillen, sanoi: 'ja sitäkö insinööri on niin kauvan hautonut, että minä monasti olen arvellut teiltä kartat kadonneen? "Vastausta odottamatta hän sitten huusi Mattia huoneesen ja alkoi tyynenä, kuin kivikuva, kävellä edestakaisin lattialla ja käveli kauan.
Päivän Sana
Muut Etsivät