United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuitenkin minä sen nähdä tahdon, jota minun vaimoni minulta kieltää, ja vastoin minun tahtoani minulta estää tahtoisi, jos se vielä kuningas taikka ruhtinas olla mahtaisi, ja pitää minun sinun, Jumalan avulla suorasti, ilman vilppiä ja kavaluutta voittaman, toivoen, että Jumala minulle tässä asiassa voiton antaa mahtaa, ilman että sinun siitä mitään kärsiä tarvitsee."
Olin tiedustanut toimipaikkoja kaupungissa ja päällikkyyden ammattia tehtaissa, vaan kun semmoiset toiveeni olivat monien kokeiden perästä turhaan rau'enneet, niin täytyi minun viimein, noin kuukauden oltuani kaupungissa, tehdä vastenmielinen päätös ruveta työmieheksi talven ajaksi, toivoen kesän tultua ehkä ilmestyvän parempiakin paikkoja.
BERENICE: Oletko sinä täkäläinen, kun et sitä ole kuullut sanottavan? Hän kuuluu yhteyttä pitävän vaan Rooman ylimysten ja pretoriaanein kanssa, toivoen näiden valitsevan hänet Caesariksi. Sitä täällä kaikki nauraa. TIITUS: Nauraa? Täällä? Täällä leirissä? BERENICE: Täällä leirissä. Ja samoin Roomassa. TIITUS: Puhut kovin ylimalkaisesti. Tuntenetko Roomaa? BERENICE: Mucianus Mitä hänestä?
Osottaen sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, jonka vertaista hänellä ei ollut ollut tavallisia nautintojaan järjestäessään Arbakes ryhtyi vallottamaan Ionen sydäntä. Hän ei tyytynyt vain itse rakastamaan, hän tahtoi myöskin, että häntä rakastettiin. Tätä toivoen hän oli perustanut kaikki kauniin napolittaren yhä kehittyvään nuoruuteen.
Sitäpaitsi olen lähettänyt väkeä kaikille Roomasta johtaville teille ja käskenyt majataloissa kuulustella lygiläistä ja tyttöä. Itse harhailen yöt, päivät kaupungilla, toivoen onnellisen sattuman kautta löytäväni hänet." "Kunhan nyt saat tietoja, niin ilmoita minullekin, sillä minun täytyy lähteä Antiumiin." "Hyvä."
Mutta Schwabin herttuan ritarilliset lääniläiset eivät kaikki ilomielin rientäneet toivottamaan onnea sulholle ja hänen kunnioitettavalle isällensä yhdistyksestä Hohenstaufien sukuun. Yksi heistä teki sen vihasta kuohuvin sydämmin, toivoen salaa, ett'ei koko aikomus toteutuisi.
Herra Moes, joka muutamia kuukausia oli ollut sällinä luonamme, otti työhuoneen semmoisena kuin se oli, toivoen parantavansa liikettä, vaan ei vielä voinut muuttaa taloon. Hänen luonaan asui setänsä vaimo, rouva Moes, joka oli leski, ja hänen lankonsa tytär Fede. Hän epäili antaa heidän muuttaa niin pieniin huoneisin, jotka tuskin olivat riittävät enolle ja minulle.
Rukouskokouksissa oli kummallista nähdä, noiden tyynten, hartaiden kasvojen parissa, tuo vanha huolistunut mies tuuheine harmaine hiuksineen, joka, kasvot rypyssä ja löyhinä, katseli toisesta toiseen, halukkaasti kuunnellen mitä puhuttiin ja toivoen kerrankin saavansa kuulla ne sanat, jotka antaisivat hänelle rauhaa ja hengen vapautta. Mutta paholainen oli saanut hänestä liian lujasti kiinni.
Hän malttoi mielensä, kuunteli ja sydämmensä palpatti, kuin haavan-lehti. "Niin anna selkään!" pilkkasi paltamolainen, ja nyhjäsi Ollia vieläkin paremmin tukasta. "No, en tätäkään kärsiä voi", sanoi Olli, kävi käsiksi pilkkaajaansa, ensin kylläkin pehmeästi, ikään kuin katuen yritystään, ja toivoen päästä koko leikistä, jota hän ei ennestään tuntenut. Mutta mikäs enään auttoi?
Erkki keskeytti puheensa ja katsoi Eeviin, joka makasi silmät puoliummessa aivan kuin uneen vaipumaisillaan. Nyt hän avasi silmänsä ja nyykäytti päätään. »Jatka vaan!» Ja Erkki jatkoi: »Sydäntäni lämmittää ajatus saada tehdä työtä kotipuolessa. Toivoen tahtoisin siellä hyvää siementä kylvää, toivoen viimeiseen saakka kansani keskuudessa työskennellä.