United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Emilie vetää runoilijan tilille siitä, lohduttaa tämä häntä hellästi ja vakuuttaa heti ensi hetkenä pitäneensä hänen laulujaan niin »hyvinä ja herttaisina».
Siihen aikaan, jolloin Runeberg luki hänen muistiinpanojaan ja jäljensi ne ja sehän oli juuri ensimmäisen hurmion aikaa, jolloin mielikuvituksen saattoi ajatella vievän hänet pisimmälle olisi hänen ollut mahdotontakin panna runoilijan tilille lausuntoja, joita hän ei ollut lausunut, eleitä ja tekoja, joita hän ei ollut tehnyt ja tunteita, joita hän ei ollut tuntenut.
Oi Jaako... Jaako... Hän tulee vaatimaan minut tilille... Mitä täällä on tapahtunut?... Vastatkaa minulle, Herran nimessä!... (Tapani välttää) Mitä...? Te käännytte pois! te vaikenette...? Mitä pitää minun tästä kaikesta ajatteleman...? (Muistutellen) Johanna tiedottomana... Hyvä Jumala!...
Näetsen, nämät herrat lausuvat varsin ankarasti meistä, silloin kun he eivät meitä näe eikä kuule, vaikk'eivät vähintäkään tunne meitä; mutta kun he kohtaavat jonkun todellisen, elävän naisen, joka vaatii heitä tilille perusteista, joiden johdosta he moittivat naisia, niin silloin joutuvat hämille. Minun täytyy toki myöntää, että kysymyksessä oleva herra voipi puhua hyvin, kun hän vaan tahtoo.
En koskaan ole aavistanut, että minun siitä pitäisi tiliä tekemän, enkä sentähden olekkaan nyt tilille valmis. En siis näin hätäpikaa voi kajota mihinkään erikoisseikkoihin; vaan lyhyesti, yleisissä lauseissa jos siihen tyydytte, niin koetan. Henrik Ibsen? alppiotsainen vuoripeikko en tarkoita jääotsainen kädessä kynä, lääkärin leikkauspuukko.
Hän aina huokasi, kun ajatukset kääntyivät sinnepäin ja kun hänen täytyi itseänsä epäillä. Jos hän pani oikein tilille itsensä, niin täytyi hänen selvästi nähdä, kuinka paljon asiat olivat muuttuneet hänen ensimäisestä Helsinkiin tulostaan asti, vaikka siitä ei ollut kuin kaksi vuotta vasta kulunut.
Mutta nytpä johtuukin mieleeni eräs asia, josta vuorostani saan sinua tilille vaatia. Etkö sinä itse kerran oikein todenperään käynyt mustissa sukissa? MARI. Hyi sinua, mitä puhut! VILHO.
Mitäkö minä Reinhold katsahti kelloonsa ja aikoi ensin kääntää leikiksi, mutta samassa, kun hän kohtasi Helenan katseen, ymmärsi hän että häntä nyt todenteolla vaaditaan tilille. No niin, miksi en sitä saattaisi lyhyesti ilmaista. Hän teki totisen ilmeen kasvoihinsa. Sosialismin päävika meillä on ollut se, ettei se ole ollut asetettu käytännölliselle pohjalle.
Toini unohti tähän aikaan hänelle luontaisen ja viime vuosina huippuunsa kehittyneen halun käydä tilille omista kokemuksistaan ja tunteistaan, niitä paloitella, tutkia ja tarkastaa. Ainoastaan joskus yksinäisyyden hetkinä heräsivät oudot kysymykset: mitä tunnen minä, mitä hän, ja minkälaista on se elämä, jota nyt elän?
RODRIGO. Se ei ole ollenkaan hyvä, sanon sen vieläkin. Esittelen itse itseni Desdemonalle. Jos hän antaa mulle takaisin kalleuteni, niin heitän pyyteeni sikseen, katuen luvatonta tarjoustani; vaan jos ei, niin vaadin teitä tilille, olkaa varma siitä. JAGO. No, nytpä te vasta puhutte! RODRIGO. Niin, mutta en mitään, jota en vannoisi aikovani toimeen panna.