Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maitomäen Tiina, joka Pekkoinensa talvellakin asui karjamökissä, oli juuri tulossa kesannolle Annia auttamaan, kun huomasi Jerikon väärillä säärillänsä viidakkoon päin pinttävän. Tiinasta oli pojan juoksu niin lystikästä, ett'ei hän malttanut itseään hillitä, vaan kädet polvia vasten purskahti hillimättömään nauruun.
Sillä Tiina oli entisestään niin paljon synkistynyt ja Mari sen werran kadottanut entistä ujouttaan, että tuntui siltä, kun Tiina olisi muuttunut Mariksi ja Mari Tiinaksi sisarukset oliwat muuttaneet luonteitaan.
Tiina on tuolla Evedal'issa odottamassa akasta henkeä, jonka ehkä piru ottaa jonakuna päivänä ja silloin saapi Stenbergska kaikki omansa täydellisesti ja vieläpä päällisiäkin, piru vieköön. Oh, hän on sitkeä, hän piru ei häntä ota, ennenkuin hän kypsyy.
Minkä tähden se Tiina nyt niin luulee? Mitkä syntinsä se nyt niin suurina pitää? kysyi rovasti. Kaiken maailman synnit ne hänen hartioitaan painavat eivätkä anna hänelle yön lepoa eikä päivän rauhaa.
Tämmöisiä pihinäpuheita niitä kuitenkin pidettiin aika usein, melkein joka kerta kuin Aaposta puhe tuli, ja sitäpä tytöt taas suhisivat tuolla karsinan hämärässä. Sipolan pienin piika, Tiina nimeltään, tiesi nimittäin kertoa uutisen, jota ei millään lailla voinut itseään varten säästää.
Tiina oli kuullut kaikki kapteenin ja Helmin keskustelut ja hän ei voinut kyllin ihmetellä, kuinka suuren vaikutuksen lapsi oli kapteeniin tehnyt, johon ei mikään muu vielä ollut pystynyt. Hän iloitsi sydämestään tästäkin vähäisestä voitosta ja toivoi kapteenin nyt parantuvan.
Ellei isä ollut kotona eikä Tiina Katri, kävi hän talon puolelta pyytämässä apua ja aina sieltä joku tuli. Isä istui enimmiten kumarassa, pää alaspäin, ja imeskeli tyhjää piippuaan. Ei hän puhunut niinkään paljoa kuin ennen, mutta Hellusta kumminkin oli niin turvallista, kun hän oli kotosalla.
Jos merellä on puoleksikaan niin hupaista kuin sinä kerrot, en totta tosiaan katuisi. Mutta kun muistan, miten Tiina tätini miehen kävi, niin vähän pelottaa«. «Kuoleehan maalla kumminkin enemmän väkeä, sinä narri!... No, kävitkö eilen Metsämaassa? Mitä isäsi sanoi?« «Perhana! Isä oli pahalla tuulella, eikä äidistä ollut mihinkään.
Kalle lähti, mutta Tiina jäi liikkumattomaksi wesilaudalle! 'Herra siunatkoon, miksi tuo lapsi on noin kummallinen? huudahti silloin prowasti. 'Paras on, rakas isä, kun ette saa sen syytä koskaan tietää', sanoi Tiina isänsä äänestä ja sanoista hawahtuneena. Sitten kiepsahti hän ylös ja meni nopeasti wieraskamariin.
Meidän Tiina sanoi kuulleensa, että hän oli isäsi kanssa sinusta puheita pitänyt." "Missä se on sen kuullut? eiköhän ole vaan sinulle omiaan puhunut?" "Ei Tiina minulle valehtele, me olemme hyviä ystäviä Tiinan kanssa kuului tänä päivänä pellolla isälles puhuneen Tiina oli kuullut sen ja näinhän minäkin, että ne yhdessä kuhilaastivat." "No, mitäs isä oli sanonut?"