Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Minun on todella hyvin vaikea olla, kun te puhutte tuosta kaunopuheisesta avioliittoa koskevasta panegyrikasta, tietämättä että ainoa kirja, minkä eläissäni olen julaissut, ja joka luullakseni on saavuttanut ymmärtäväisten lukijain kunnioitusta, on vastaus kirjaan 'Enkeleitä Lähestyminen nuorellinen kirja, joka on kirjoitettu avioliittoni ensimmäisenä vuotena.
Himmeässä valossa hiipii äänettömiä olentoja, siellä täällä tuikkii muutamia kynttilöitä ja heikosti kuuluu jostakin messupapin etäistä hyminää. Tulet ulos, syvennyt uudelleen äskeisille sokkeloisille urille, seuraat nimettömien katukanavien reunoja, kiipeät sillan poikki, kuljet ja kuljet tietämättä ja tahtomattakaan tietää, minnekä tulet.
Pahoin pelkään, ett'ette häntä saa taipumaan. Ja vielä asia on arkaa laatua. Paha meteli voi syntyä, jos se tulee ilmi. Eiköhän ole viisaampaa käyttää varovampia keinoja, esimerkiksi jollakin sukkelalla tempulla saada talonpojat kirjoittamaan anomuksen alle tietämättä sen sisältöä? Kosmin. Taidatpa olla oikeassa. Roponen ei näykään olevan kotona. Ei sitä nyt ainakaan tarvitse päättää.
Illallisen loppupuolella Uuno, tyytyväisenä onnistuneiden kestien johdosta ja tietämättä kenen puoleen erityisesti kääntyä, pyörähti sydämmen yltäkylläisyydestä Henrikiäkin puhuttelemaan. Hänen iloinen, valloille päässyt mielialansa sai pitkän aikaa asetella läikkymistänsä, ennenkuin hän löysi sen väreen, joka hänestä sopi Henrikille.
Toisistansa mitään tietämättä jo kymmeneen vuoteen, olivat he kumpikin rouvansa kanssa tulleet Helsinkiin. Muutamia päiviä Helsinkiin tulonsa jälkeen istui herra Nikkinen kylpylän salissa, odotellen vuoroansa ja sillä välin lukien sanomalehteä. Kotvasen kuluttua tuli sinne herra Rikkinenkin.
Isäntä oli pelastunut kunnialla pahasta pulastansa, konttoristi saanut sen, jonkatähden hän niin paljon oli mustaa murhetta kantanut ja niin monta lewotonta yötä walwonut; emäntä tyttärineen sai nauttia elämänsä ensimmäisiä ilon ja onnen päiwiä, tietämättä kuitenkaan, mistä pohjasta tämä onni oli heille wuotanut. Tuli ensimmäinen sunnuntai oikeuspäiwän jälkeen.
Sinäkö panet heidät tuomaan niitä tänne, tähän huoneeseen, joka on niin täynnä sinua, ensin aavistusta sinusta, sitten kaipausta, sitten kaikkien toiveideni toteutumista? Täällä sinua ikävöin, tänne sinua odotin, tietämättä silloin vielä sinusta mitään.
Kapinoin tietämättä mitä vastaan.... Menisinkö sittenkin sinne etelään? Mutta minä puskin pohjoista kohti, minun täytyi saada jostain itselleni turvaa, ja minä painoin erämaahani ja erämaani taa niinkuin ennen. Viimeinen erotaival alkaa.
Minä olin viimeisistä tapauksista syvästi liikutettu, oikein tietämättä, missä määrässä; ja pitkä olemiseni kiivaassa tuulessa oli kokonaan hämmentänyt minut. Oli semmoinen sekavuus ajatuksissani ja muistoissani, että olin kadottanut selvän tiedon ajasta ja paikasta.
Oliko tuo kuuma veljen suudelma, eli hänen otsallensa pudonnut kyynel, joka yhtäkkiä herätti Anteron. Hän loi silmänsä auki ihmetellen silmäillen ympärillensä, nähtävästi tietämättä, missä hän oli. Vihdoin kääntyivät silmänsä akkunaan, johon kuu kirkkaana loisti. "Mitä tämä on?" sanoi mieltänsä malttamaton Antero. "Kun? Voimmeko nähdä sen pimeässä tunnelissakin."
Päivän Sana
Muut Etsivät