Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Vääpeli ei kuullut muuta kuin ensimmäiset sanat. Hän nousi, hänen huulensa sinertyivät yhä enemmän. «16 vuotta takaperin, kun olin 66 ikäinen, sairastuin minä, luulin tohtorin avun mitättömäksi, lupasin sieluni pelastukseksi tulevassa elämässä tavarani. Häh! Lupasin tavarani pitäjän köyhille. Vaan minä paranin. Häh! Kirjoittakaa minun testamenttini; minä annan kaikki köyhille.
Silloin rypistyi hänen otsansa, hän katseli minua silmiin läpitunkevasti ja synkästi ja kysyi: Tiedätkö mitään sen vaiheista? En, vastasin minä. Kun minä kerran kuolen, sanoi hän, löydät testamenttini Turun hovioikeuden säilöistä; siitä saat tietää mitä tarvitset. Sitten varoitti hän minua koskaan panemasta pois sormusta, kun sen kerran olin saanut. Sano, Pekka, mitä tämä merkitsee?
Hän viittasi kädellään ja puhui hiljaa, melkein kuin uneksija, paremmin hengen tapaisilla silmillään kuin suullaan, joka tuskin liikkui: "Hyvät herrat ja ystävät, tänään on varmaankin minun hetkeni tullut. Niinpä pitäisi minun jättää teille testamenttini. Sodasta minä en huoli sitä valvokoot elossa olevat. Vaan autuudestani ja siitä, mitä te minusta muistelette.
"Ei ole ollut", kertoi Eli. Marit istui vielä vähän aikaa, nyökytti päätänsä ja näytti miettivän jotain. "Huomenna olen aikonut tehdä testamenttini", sanoi hän viimein, "Baard ja sinä saatte poiketa Skjölteen ensi päivänä kuolemani jälkeen". "Mutta" aloitti Eli. "Ei ei, en minä kauan elä enään", keskeytti Marit häntä; "ehkä siinä on sinullekin sananen".
Kukapa nyt olisi täällä naapurissa sellainen, että Jaakkolan keralla allekirjoittaisi tämän testamenttini? ARO. Kuoppalan Mikko osaa kirjoittaa. TAAVI. Pyydän, että lähdet noutamaan häntä tänne. JAAKKOLA. Tulen mukanasi, Aro. Mikko juuri tuonnoin pyysi minua katsomaan kaurapeltoaan, jonka Omelan karja on pahoin tallannut. Mikolla on aikomus käräjissä hakea vahingonkorvausta.
"Nämä olivat jäähyväiseni sinulle, testamenttini ja kiitokseni sinulle koko elämän kestäneestä uskollisuudesta. Nyt käyttäkäämme jäljellä oleva aika vielä goottien kansan hyväksi. Tule, auta minut seisoalleni, en voi kuolla patjoilla. Tuolla riippuvat aseeni. Anna ne minulle! Ei mitään vastaansanomista! Minä tahdon." Hildebrandin täytyi totella.
"Olin tehnyt testamenttini ennen kuin menin keisarinnan puheille. "Nyt näen, miten tuo paholainen naisen hahmossa on kostanut minulle. "Justinianuksen rakennuksia ei voi todellakaan moittia. Niistä on vaiettava tai niitä on kiitettävä. "Jos olen vaiti, se maksaa henkeni. "Jos puhun niistä enkä niitä kiitä, maksaa sekin henkeni, jota paitsi totuuden rakkauteni joutuu huonoon huutoon.
Hän kiiruhti ulos; mutta ovella tarttui häneen vääpeli. Te jätätte testamenttini tekemättä. Häh?« «En minä jouda, en minä jouda«, huusi parooni. «Menkää kirkkoherran tahi nimismiehen luo, he osaavat paremmin!« Ja ulos kiiruhti parooni Klaus. Vääpeli seisoi muutaman silmänräpäyksen ääneti. Hän katsoi pitkään ylioppilasta, joka väsyneenä sohvalle oli vaipunut.
Mutta sairas puhui yhä vaan pojastansa. Hän uskoi hänen, sanoi hän, sovitetulle veljelleen, jonka hän käski ynnä provastin pitää silmällä, ettei pieni Kaarle poikkeisi pois avujen tieltä. "Minä olen tehnyt testamenttini", lisäsi hän. "Minä panin pienen Kaarlen provasti Wernin huostaan; sinun vihasi, Konrad, esti minun uskomasta hänet sinulle. Mutta nyt, valvokaa yhdessä hänen tulevaisuuttaan.
Tuolla pulpetin oikeassa laatikossa on seilattu mytty, ottakaa se, pastori, ja lähettäkää se, minun kuoltuani, sille, jolle se kuuluu. Vasemmassa on testamenttini, pankaa se täytäntöön. Pappi löysi sekä mytyn että testamentin. Hän istui siellä kauan eikä myöhään; mutta kun tuo nenäkäs tyttö tuli sisään, äkkäsi hän akan haikeasti itkevän.
Päivän Sana
Muut Etsivät