United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvästi sanoi neiti Fredriikka Fager jotenkin kuivasti ja kun neuvoksetar Hellsbergin huomattava vartalo oli kadonnut puodinoven taa, loivat nuo vesiharmajat silmät terävän, tutkivan katseen hänen jälkeensä.
"Ei", vastasi tämä; "eikä hän ole tämän pitäjän miehiä. Hän oli Pohjanmaalta ja oli menossa etelä-Suomeen rahan hankintaan, hän teki työtä missä milloinkin saadaksensa matka-rahaa. Tämä Hovilainen hänelle, kuulen ma, antoi vähän rahaa, ja hän on jo aikoja muualla maailmassa". Taas loi tuomari terävän silmäyksen Hovilaiseen.
Ja kaiken tämän juttelemisen läpi vilahti terävän ymmärryksen, vilkkaan mielikuvituksen jopa runollisen mielen ja tunteen säteitä. Se oli kyllä lapsen puhetta, mutta ei suinkaan typerän lapsen. Mutta niin pian kuin tanssi oli päättynyt, kokoontuivat lapset taas Lilyn ympärille.
Tumma punastus nousi tuon nuoren miehen kasvoille ja kyyneleitä tulvaili hänen silmistään. Samassa hetkessä eversti astui sisälle, seisattui ovelle ja loi huoneen perällä oleviin terävän katseen.
Vanha mies katsahti Volumniaan. Niin, eivät olekaan, sanoi hän kriitillisesti. Hän laski kuvan pöydälle, sen enempää sanomatta, mutta hän oli epäilemättä huomannut kuvan kasvoilla tuon samaisen terävän ilmeen ja puoleksi arkailevan katseen, joka tiesi, että tuolla vanhalla rouvalla oli ollut huolia, ja että ne, kaikesta hänen järkensä jäntevyydestä huolimatta, yhä edelleen painoivat häntä.
Otti ongen taskustansa, väkärauan väskystänsä, tuonp' on tunki tuoppihinsa, alkoi onkia olutta: maot puuttui onkehensa, väkähänsä kyyt vihaiset. Sa'an nosti sammakoita, tuhat mustia matoja, loi ne maahan maan hyviksi, kaikki laski lattialle; veti veitsensä terävän, tuon on tuiman tuppirauan, sillä silpoi päät maoilta, katkoi kaulat käärmehiltä joi oluen onneksensa, me'en mustan mieliksensä.
Mestarillisten luonnonkuvausten yllä lepäävä herkkä, runollinen auer ja terävän, sivistyneisen sielun-erittelyn alta esiin pilkistävä, syvästi personallinen tunne-elämä takaavat tälle rohkealle, rehelliselle kirjalle aina pysyvän paikan meidän köyhässä psykologisessa kirjallisuudessamme.
Paavo yksin kohosi puoliväliin ja loi minuun terävän katseen. Minä nyykäytin hänelle päätä ja läksin tieheni, pitkin höyryilevän joen vartta.
Hänet oli enonsa, muutaman naapuripitäjän siltavouti ottanut elätettäväkseen katovuoden aikana. Siellä Jaakko kävi lukemassa pappilan neidin luona ja tämä huomattuaan Jaakolla olevan terävän järjen ja hyvän muistin rupesi puuhaamaan häntä kouluun.
Naimin suu suippeni, ja hänen huulensa huippenivat, ja hänen silmänsä saivat terävän ilmeen, kun hän virkkoi: Jos niin on, niin en tiedä, mitä minun on ajatteleminen. Minusta tuntuu kuin en minä tämän jälkeen voisi lukea heitä sukulaisikseni. Ketä? Setää ja tätiä tietysti. Nyt te vasta, sanoi Hanna.