Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Sinähän julkaisit jo monta vuotta sitten jonkun teoksen, joka herätti suurta huomiota. Kyllä. Jotakin yhteiskunnallista? »Suomi tulevaisuuden valtiona.» Juuri niin. Se on käännetty nyt monelle kielelle, myöskin englanninkielelle. Ja sinä ansaitset sillä jotakin? En sillä juuri enää, vaan muilla. Minä olen kirjoittanut monta muutakin teosta sen jälkeen. Yhteiskunnallisia? Kansallistaloudellisia.
Elämäni sisällys määräsi aineen. Ja mikä ylinnä mielessäni kuohui, se ensin esille virtasi. Muodon senkin on sisällys luonut. Olenko onnistunut tuomaan ilmi mitä olen tahtonut? Epäilemättä on aina vielä tunnustettava, että "me profeteeraamme puolittain". Selvyyteen olen kuitenkin pyrkinyt, ja ne, joille tämän teoksen nykyisessä muodossaan olen lukenut, ovat sanoneet sitä käsittävänsä.
Mutta kentiesi pitää arvostelija saada tietää, millä oikeudella tuntematon ja niinkuin kirjasta hyvin näkee oppikoulua käymätön mies uskaltaa yleisölle tarjota isonlaisen teoksen, jonka kokoonpano ei tyydytä nykyajan taiteellisia vaatimuksia? Siihen voin vastata, että tekijä ei ole suuresti luullutkaan itsellään olevan semmoista oikeutta.
Koska se on ollut käsillä täällä, eivät upseerit, jotka ovat hoitaneet hovivartiota, ole pitäneet ryöväämisenä teoksen selailemista joutohetkinä. Tätä itse anastettua oikeutta olen minäkin käyttänyt". "Kapteeni Stålsköld ... murha-yrityksen esineenä", sanoi Kristiina ja näytti ajattelevan. "Olen muistavinani, että olen jotain kuullut tuosta.
Vuonna 1844 ilmestyneen Lauseita-teoksensa esipuheentapaisessa Juteini sen tosin kyllä mainitsee, kun hän esittää »puolustuksensa» sen johdosta, että hän 16 vuoden perästä taas julkaisee teoksen, kuten sivuilla 110 ja 111 tulemme näkemään, mutta tällä Lauseita-teoksella ei ollut mitään uutuuden viehätystä ja jäi nähtävästi sen vuoksi huomaamattomuuteen ja unohdukseen, kun siinä julkaistiin uudestaan vain vanhoja, ennestään tunnettuja runoja.
Ei kukaan, joka maailmassa saa suuria aikaan, ole taipuva turhaan puhelemiseen. Vilhelm Vaitelias puhui parhaiten siten, että vapautti maansa; Oliver Cromwell ei loistanut kaunopuheliaisuudellaan; Goethe sanoi, että jos hän aikoi kirjoittaa kirjan, hän ei saanut siitä puhua, jos mieli teoksen onnistua.
Nehän eivät vielä tee tyyliä edellä esitetyssä mielessä, eivät ennenkuin sulavat teoksen asialliseen sisältöön, kuten Vaaran-kuvauksissa on tapahtunut. Viimemainituissa vasta voikin todella puhua Pakkalan valmiista tyylistä. Se on sekä asiallista että elerikasta. Varsinkin kuvaavat verbit ja vertaukset jakaantuvat varmemmalla tahdilla yli esityksen.
Teoksen erikoisuus on se, että se ei suinkaan ole Topeliuksen tapaan lapsista lapsille kerrottu, vaan lapsista aika-ihmisille, muistuttaen siinä suhteessa eräitä nykyaikaisen tanskalaisen kirjallisuuden ilmiöitä.
Symbolina runoilijan silloisesta saksalaisinnosta sopinee myös pitää sitä ihailevaa kunnioitusta, jolla hän katseli Strassburgin komeaa münster'iä eli kirkkoa, tuota germanisen hengen mestari-luonnosta. Innostuksessaan kirjoitti hän teoksen "Von der deutschen Baukunst". Samaan aikaan tutustui hän myös noihin ventosaksalaisiin taruihin Faust'ista ja Götz von Berlichingen'istä.
Hän ei tosin tahtonut sitä itselleenkään myöntää, mutta sittekin tuntui hänen rinnassaan jonkunlainen kaipaus noihin kauvan odotettuihin huveihin. Mutta hän oli kerran tehnyt päätöksensä, hän tahtoi hankkia isälleen muutaman arvokkaan jumaluusopillisen teoksen, jota hän kauvan oli halunnut itselleen ja jonka Magna äskettäin oli sattunut huomaamaan kirjakaupan ikkunassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät