Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Oi! miksi eivät antaneet minun olla vesi-lasissa. Mies taukosi puhumasta. Hän muutti tuon kauniin kuvan eteen. Soitto alkoi. Nyt soitettiin ihmiset lauloivat, ja tuo musta mies lauloi myöskin. Todellakin: tuommoista laulua, tuommoista kiitosvirttä ei kuolevainen aikoihin saa! Ihminen on kuolematon! Mutta minä. Olenko pysyväinen? Oh! kuuma.
Sen kuultuaan Antti taukosi vetämästä ja sanoi: "Tulkaa te vain, ei täällä pelkoa ole! Minulla on hyvät nuolet, ja sudennahkapeite olisi hyvä saada pikkupojille; eikä tuo liiaksi lisäisi kuormaa." "Ole vaiti, Antti!" virkkoi äiti. "
Ja niin taukosi parhaimmassa järjestyksessä, yksi toisensa perästä, kaikki kymmenen klihtaa; ja samassa järjestyksessä rupesivat niiden arvoisat emännät katsomaan ulos syysaamun sumuiseen hämärään. Se oli hienon näköinen herra, musta hattu päässä ja kultasankaiset klasisilmät nenällä. Hän toisti tervehdyksensä: hyvää huomenta.
Ja sitä kesti niin kauan. Se ei loppunut ikinä. Välistä se taukosi ja Anna kuuli, kuinka Bård tiedusteli ja kyseli yhä enenevällä levottomuudella, yhä suuremmalla kärsimättömyydellä. Se oli semmoista, jota ei voinut kertoa. Vihdoin kaikki hiljentyi matalaan kuiskaukseen, sitten taas puhkesi peljättävä huuto esiin: "Ei! ei!"
Juho avasi konttorinoven, sieltä tuli kissa ja supatus taukosi. Luuli kuulleensa väärin, vaan kun yritti sulkea oven, niin kuuli taas samaa. Hän etsi ja löysi Esterin kyyristyneenä konttorin loukosta, otti syliinsä ja vei kyökkiin. Siellä piiat säikähtyneinä käskivät heti viedä Esteri takaisin, sillä forstmestari itse oli hänet vienyt sinne.
»Anna rohtoja», sanoi Miina. »Niistä sille aina tulee lepoa.» »En minä osaa, enkä tiedä. Tule sinä.» Miina tuskitteli ja torui, mutta tuli kuitenkin. »Tehty on tehty», valitteli Alma vieläkin väännellen ja voihkaen sängyssään. Hän taukosi vaan senverran, että otti rohtoja, joita Miina lusikalla kaatoi hänen suuhunsa.
Taistelu taukosi vähitellen itsestään ja sitä kesti enää vain etäisemmillä paikoilla; ystävä ja vihamies joutui saman kauhun valtaan ja lähinnä valleja syntyi niin suuri hiljaisuus, että sinne kuului meren kaukainen kohina.
Semmoinen ruusu oli Lyyli Paavolan ruokkoomattomassa ja siivottomassa kodissa. Häntä näytti pahuus ikäänkuin karttavan ja isäntäkin sai aina piston sydämeensä, nähdessään hänen kyynelsilmin viattoman enkelin kaltaisena rukoilevan häntä heittämään ryyppäämisen, mutta se oli vaan hetken liikutus, joka pian taukosi ja menetti voimansa.
Kohta kellon ensi lyönnillä taukosi äkkiä hälinä ovensuussa ja äänetöin mielen jännitys valtasi väkijoukon. Hetken ankara vakavuus rammistutti liukkaimmankin kielen, kun tuomari ja oikeudesto täsmälleen määrätyllä tunnilla astuivat sisään ja tuomari, sittenkuin kaikki olivat istumaan ruvenneet, selkeällä äänellä antoi käskyn kanteenalaisten saapuville tuomisesta.
Hanna oli niin valtavassa mielentilassa, että sydän vavahteli ja koko ruumis. Koetti hillitä; ei voinut. Painui kokkaan alas ja joutui toiseen maailmaan; ei tiennyt mihin eikä huolinut sitä selville saadakaan. Isännän rauhalliseen puheesen hän vihdoin heräsi. »Mikähän se liikkuu, tuolla rannalla?» He olivat jo kotia lähellä. Anna Sohvi taukosi soutamasta ja kääntyi katsomaan taakseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät