Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Jussi juoksi joutuisasti, Haihatti hajalla hapsin Kaupungin katua myöten Kartanmyöjän kammarihin; Lantit taskussa lapatti, Vaskikullat kukkarossa. Tuli kauppa kartan kanssa, Rahan maksu ränttärissä; Rahat loppui lakkarista, Vaskikullat kukkarosta, Uupui kartan kauppiaalle, Tengan verta jäi velaksi.
Taavetti oli nyt Naavalan Taavetti ja talonisäntä. Naavalainen olisi tarjonnut ryyppyjäkin rahat saatuansa, vaan Taavetti oli ilmankin tyytyväinen ja niin hän talonkirjat taskussa palasi Pynnölään. "Siinä on kirjat!" sanoi hän, heittäen ne Pynnölän kamarin pöydälle. "Milloinka menevät pois?" kysyi Leena. "Kahden kuukauden perästä saamme muuttaa sinne."
Hän ajatteli: "Kohtalo muka hallitsee ihmistä! Ei. Niinkuin minä olisin voinut saada Hannan, jos olisin tahtonut, niin minä myöskin hallitsen kohtaloani." Hänen oikea kätensä oli avatun palttoon taskussa ja hän puristeli sillä jotakin avainta. Vasen käsi oli rentonaan pitkin sivua.
Hely oli sievännäköinen tyttö, jolla oli punaiset posket ja niissä syvät veitikkamaiset kuopat, mutta Iiri oli iäkseen pitkä, hento ja kalvakka ja hänen suuret harmaat silmänsä näyttivät niin surullisilta, ettei häntä säälimättä saattanut katsella. Martti poika seisoi vakaana kädet taskussa ja näytti välinpitämättömältä, ikäänkuin olisi hänelle ollut yhdentekevää, minne joutui.
Ulla tukki suunsa, sillä hän muisti tässä sitä markkaa, jonka hän oli saanut juomarahaksi ja joka nyt oli hänellä taskussa. Mutta Lopo siitä varmaan olisi vaatinut osansa, jos vaan sen tiesi. Parasta siis olla mitään virkkamatta. Vai niin? Vai oli mielissään. Hän sitten aikoo sen ostaa? Kuinka vaan kaupoissa sopivat. Sinne hän läksi heti. Herran poika! Nyt on hukkapeli. Mikä on?
Minä tarkoitan sitä, että vaikka minulla oli taskussa teidän kamarinne avain, eikä se sieltä ole minnekkään liikahtanut, minä kumminkin löysin kirjeen pöydän vihreällä peitteellä teidän makuusuojassanne. Ja missä on se kirje nyt? Minä jätin sen paikoilleen, herra. Ei ole luonnon järjestyksen mukaista, että kirjeet tuolla tavoin tulevat ihmisten luokse.
Mutta mitään hän ei kammo niin paljon kuin yhtymistä vanhojen seuralaistensa kanssa, eikä hänen jalkansa koskaan ole niin kepeä kuin hänen palatessaan, rahoja taskussa, ja nähdessään että Liv seisoo ovella odottamassa. Sellaisten kesämatkojen perästä on hänen mielensä aina tyynempi.
Toinen voisi vastata Teidän ylhäisyydellenne että hänellä on armahduskirje taskussa, mutta minä sanon vaan: käskekää, armollinen herra, minä olen valmis. Teilläkö armahduskirje? kysyi Richelieu, kummastuneena. Niin, armollinen herra, vastasi d'Artagnan. Ja kenenkä allekirjoittama? kuninkaanko? Ei, vaan Teidän ylhäisyytenne. Minun? Oletteko hullu?
Miltä hänestä lienee maailma näyttänyt? Hän oli vasta sitkeä ja pyrki eteenpäin, se mies! ... Ja ehkäpä oli yksi tai toinen Juhl mukana hänen jälkeensäkin! ... mutta köyhempi kuin hän ei kukaan kernaasti voinut olla, ei kahtakaan taaleria taskussa!...
"Niin, mutta nyt muistaakin, minun on tänään iltahuvihin mentävä, ja minulta puuttuu rahaa. Sinun täytyy lainata minulle joitakuita kolikoita." "Minulla ei ole muita rahoja, kuin ne, jotka ovat taskussa," huokaili valtioneuvos puolikuolleena.
Päivän Sana
Muut Etsivät