United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näemme siis, että Puolamäen torppa oli koko muhkea sekä huoneittensa että maittensa puolesta. Mutta hyvä tai huono, oli se kuitenkin torppa. Se ei vetänyt vertoja kruunun talolle, joka saattaa käydä perintö-oikeudella suvusta sukuun. Vielä vähemmin se oli verrattava perintö tilaan, jota saa myydä ja ostaa.
Poikanen oli nyt levännyt tarpeeksensa. Huolettomasti heitti hän toisen säärensä maantienpuoleiselta aidansivulta toiselle, hypähti maahan ja alkoi nelistää talolle päin. Perille tultuaan hän toimessaan levitteli havut pääkäytävän portaitten edustalle, kääntyi sitten kyökinpuolelle ja pisti täällä iloisesti lauluksi.
Oispa hauska koettaa tuota Josko pääsis astumahan ! Siunatkoon, kuin mietin vainen Turhia ja hiljaa kuljen, Vaikk' on sisko laudan päällä, Isä tiedotonna täällä. Täällä? oikein, tuli loistaa Ikkunoista, tuskin enää Matkaa lienee virstan verran; Juoksisinpa sinne asti Suksittaisin, jos ois sukset, Tuosta pitkin aitooviertä Talolle niin viimein pääsen, Sisään astun huurun myötä.
Kuulin hänen sanovan, kättänsä suunnattoman väkijoukon yli tenhovasti ojentaen: Kapakat kaikki kiinni! Ja sinä hetkenä kaikki ravintolat sulkeutuivat. Hyrrät seisomaan! Ja kaikki tehtaat lakkasivat käynnistä, remmit erottuivat, pyörät pysähtyivät. Tiistai-iltana läksin liikkeelle kenraalikuvernöörin talolle, jossa sanottiin väkijoukon keskittyvän.
Emmehän tiedä, josko meistä toinen tai toinen eli kumpanenkaan huomenna enää elossa on". Tämän sanottuaan hän päästi irti lautamiehen käden ja saattoi portaille asti, missä jäi hymyillen katsomaan kun lautamies hattu takaraivollaan lähti astua heittelemään Salomon talolle päin.
Mikä tälle talolle pannaan nimeksi, kysyi Auno tuokion ääneti oltuaan. Nimihän lapsella olla pitää. Pannaanko »Onnela»? Mikko rykäisi ja sanoi On liian hempeä nimi. Ei se elämä tässäkään, eikä missään paikassa, paljasta onnea ole. Ajattelen, että olkoon tämän talon nimi Juurus, kun tässä ollaan kuusten juurella. Sehän todellakin sopii! Juurus! Oikein perinpohjainen nimi!
Kun tultiin eräänä aamuna katsomaan, hän oli kuollut. Siitä koitui synkkä aika talolle. Myöskin talon rouva kääntyi vuoteeseen, josta hän ei noussut enää. Hänen vanhin tyttärensä hoiteli häntä. Toinen tytär tuli surusta mielipuoleksi, istui vain päivät pitkät pianon ääressä ja soitteli pitkillä, valkeilla sormillaan vanhoja, yksinkertaisia, lapsena oppimiaan kansansäveliä.
Mikko vaaleni, hän ei näkynyt oikein haluavan tajuta, mitä Matti tarkoitti. »No lisää, lisää! Kuka nyt vähälle väsyy.» »Ei penniäkään.» Ihmiset alkoivat jo tajuta, jännitys löyhtyi, ja jotkut sanoivat: »No sille talolle tuli hintaa.» Mikolle tuli asiaa lähteä käymään kotona. Sitä paremmin oli tilaisuutta toisilla ihmetellä, miten taitavasti Matti oli Mikon kengittänyt.
Valkea ja siro temppeli hohti kirkkaassa auringonpaisteessa. Alttareilta kohoili suitsutussavua ja niitä koristivat köynnökset. Pappi katseli kauan ja miettiväisenä tätä näkyä viimeisen kerran hän sen sai nähdä! Hän lähti jälleen hitaasti kulkemaan ja suuntasi askelensa Ionen talolle.
Eversti, itse yhtä liikutettuna kuin don Juliano, avasi sylinsä häntä vastaan. Mitä uutisia toi Henry mukanaan? Oliko matkue suotuisimmassa hyvinvoimisessa? Taikka oliko hän ainoa elossa oleva täydellisen tappion perästä? Henry, jota väkijoukko yhä edelleenkin ympäröi, ehti talolle, hyppäsi alas hevosensa selästä ja heitti rahustimet lansieerin käsiin, jonka eversti oli lähettänyt häntä vastaan.