Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Mielellään se silloin, koira haukkuen ympärillänsä, juoksi tallin ovelle ja pisti päänsä tuohon tuttuun pimeään huoneesen, mutta kääntyi äkisti takaisin ja heilautti päätänsä, niin että tumma harja poistui silmiltä, ja käveli ympäri pihan, nuuhkien joka paikan, kunnes vihdoin seisattui tuvan ovelle.
Kapteenin ja hänen luutnanttinsa välisestä keskustelusta, joka luonnollisesti kävi venäjäksi, sain siepatuksi tietooni pääasiallisimman sisällön viimeisestä armeijalle annetusta päiväkäskystä. Ulos tultuani juttelin pihalla olevien sotamiesten kanssa. Silloin lähestyi meitä tallin luota eräs talon rengeistä, jonka hämmästyksekseni huomasin entiseksi Turun läänin jalkaväkirykmentin sotilaaksi.
Sillä sijalla, mihin hän on mökkinsä paikan katsonut, on jo ennestään vanha, puoleksi maan sisään vaipunut metsäsauna, tehty siihen entisaikain kaskenpolttajain asuttavaksi. Hän korjaa sen kattoa ja asuu siinä, niin kauan kuin rakentaa pirttiään. Sen valmiiksi saatuaan aikoo hän ruveta tallin tekoon.
Kaksi vanhaa myllynkiveä oli upotettu astinlaudaksi molemmin puolin piha-aitaa. Ei näkynyt ainoatakaan ihmistä kartanolla. Tallin yläsillan ovi ammotti mustana auki, ja sen päälle oli naulattu huuhkain. Keskellä pihamaata oli pystyssä kuivettunut juhannuskoivu ja sen oksalla joku valkoinen vaate.
Miksi olivat he ristiinnaulinneet hänet, joka rakasti lapsia, ruokki väkijoukkoja, paransi sokeat, ja joka sulasta lempeydestä oli tahtonut syntyä tallin seimessä, keskellä köyhiä?
Samassa kello soi ensimmäisen kerran. Läpi koko tallin kulki kuin sähköisku, kaikki hevoset hörkistivät korviaan, liikahtelivat levottomasti ja raapivat olkia; muutamat hirnuivat vilkkaasti. Ratsupalvelijat juoksivat pilttuihin, hevoset vietiin ulos satuloitaviksi ja loimet riisuttiin.
Minä juoksin pojan perässä saadakseni kiinni hänet. Hän juoksi Vierimälle, aukasi tallin oven ja laski Vierimän hevosen niitylle, sanoen: Tuosta kumminkin uskovat voroja paikkakunnalla liikkuneen ja minä olen syytön. Sitten hän juoksi kotiinsa ja minä heräsin. Mitä herra vallesmanni siitä minun unestani nyt arvelee? päätti Saara.
Tulkaa nyt vain! Mutta hän oli päättänyt olla menemättä. Itsepintaisesti hän istui pöytänsä ääressä lukien, kirjoittaen ja polttaen paperosseja toisen toisensa perästä. Mutta kerä sydänalassa ei ottanut sulaakseen. Jonkun tunnin parin kuluttua hän näki Ellin tulevan takaisin niityltä, kiipeävän aidan yli, kulkevan pellon piennarta ja katoavan tallin taa.
Nyt kuuli ylioppilas; hän kääntyi ja punastui. «Anna! Oletko kauvan ollut täällä?« «Pian kokonaisen tunnin«. «Oletko onnistunut?« «Olen, jos sinä vaan suostut«. «Missä?« «Majuri sen talossa, kamari tallin vieressä«. Himmeä muisto Mariasta lensi Johanneksen mieleen. «Hyvä!« sanoi hän. «Huomenna minä muutan. Puhuttelitko majuria?« «Puhuttelin, ja hän antaa mielellänsä sinulle kamarin.
Pihan toiselta puolen, tallin luota, kuului ajon perästä pudistautuvan hevosen tiukujen äkkipikainen helähdys ja reen aisojen lotina. Ketäs siihen ajoi, sanoi piika-Maija ja kokistausihe suoremmaksi puolarukkinsa takana. Anna Liisa kurotti päätänsä kangaslaudalta akkunaan päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät