Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Tuli takkaan! huusi haltija, ja kohta loimotti iloinen takkavalkea lieden päällä ja riemusta loistivat haltijan silmät sen valossa, kun hän huusi: Sammuta sinä, kyllä minä sytytän!
»Minä katson, mr Utterson», sanoi palvelija, päästäen vieraan suureen, matalaan eteiseen, jota lämmitti, kuten vanhoissa herrastaloissa, kirkas, paukkuva takkavalkea avoimessa tulipesässä ja johon oli sijotettu useampia kallisarvoisia tammikaappeja. »Olkaa hyvä ja odottakaa täällä, sir. Taikka sytytänkö ehkä valkean ruokasaliin?» »Kiitos, täällä on hyvä», sanoi juristi lähestyen takkavalkeaa.
Bertelsköld oli vaipunut niin syvälle näihin surullisiin ajatuksiin, että tilanhoitajan viimein täytyi muistuttaa häntä siitä, että takkavalkea ja tuota pikaa laitettu illallinen jo häntä odottivat. Teidän pitää tulla muoriani katsomaan, sanoi hän. Kelpo muori, vaikka jo kappaleen matkaa kukoistusaikaansa tuonnempana!
Tuo pieni kabinetti, minun lempihuoneeni, näytti hauskemmalta kuin milloinkaan; salissa paloi takkavalkea, kaikki huokui viihtyisyyttä. Paljon, sanomattoman paljon tulen kaipaamaan S:ejä, kun he jättävät Porvoon, sillä heidän luonaan olen kuitenkin useimmiten viettänyt sellaisia kultaisia hetkiä, jotka minua mitä suurimmassa määrin viehättävät.»
Meidät karkoitettiin tosin nauramalla ulos, mutta saimme kuitenkin aikaa heittää silmäyksen näihin salaperäisiin huoneisiin, joidenka kaikkien perällä kamiinissa oli takkavalkea, ainoa valo, mikä koskaan loisti tässä kauheassa pimeydessä. Niin, kauhea siellä todellakin oli näky.
Ellu istui hämmästyneenä, väliin katsellen tyhjää piippunysäänsä, väliin palavata villaista kukkaroansa. Vähitellen alkoivat kumminkin ukon kasvot tulistua, silmissä välkähti yksi ja toinen tuima leimaus. Hän nousi seisoalleen, oikaisi pitkän vartalonsa ja löi Paavoon tyynen, mutta paljon puhuvan katseen. Takkavalkea paistoi ukon kasvoille, joita harmaat hapset reunailivat.
Lienu pysähtyi. Hän huomasi äänensä olevan sorroksissa; hän punastui vähän ja äänetönnä katsoi leimuavaan takkaan. Mutta takkavalkea se loisti nyt niin kirkkaasti harmaille seinille. Kotvasen kuluttua nousi hän tuolilta. "No kyllä nyt taas tarkenee," sanoi hän. "Jumalan haltuun, herra. Vaan kas kuinka tuo on pitkä," lisäsi hän ja niisti kynttilästä pitkän karren mennessään. Hän meni ulos.
Palvelija kolkutti varovasti; ovi avautui raolleen, vaikka varmuusketju olikin paikallaan, ja ääni kysyi: »Tekö siellä, Poole?» »Minä juuri», sanoi Poole. »Avatkaa ovi.» Tultuaan tuohon tuttuun eteiseen huomasivat he sen kirkkaasti valaistuksi; roihuva takkavalkea oli laitettu uuniin, ja tulen ympärillä olivat kaikki sekä mies-että naispalvelijat koolla kuin pelästynyt lammaslauma.
Aamu oli jo, sillä päivä alkoi jo jotenkin valoisasti sarastaa. Se oli erään sunnuntain aamu. Talon väki oli ylhäällä ja iloinen takkavalkea paloi takassa. Vanha isäntä ja emäntä istui takkavalkean ääressä, ikäänkuin lämmitelläkseen kohmettuneita ja kangistuneita jäseniään.
Näät, kuinka hohtaa valkeavaippainen Soracten huippu; taakasta hankien käy painoon metsän puut, ja jäätyin virrat ne äkkiä vangiks joutui. Nyt tuima takkavalkea lietehen tee lämpimikses; reipasna maljahas suo vanhan, oivan viinis vuotaa, oi, Thaliarchus, sa tynnyristä!
Päivän Sana
Muut Etsivät