Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ja Aadolf, hän luuli varjoa todellisuudeksi, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä autuaallisuudesta, jota moni nainen tuntee, nähdessään lemmittynsä tuskan ... sillä tämä tuskahan osottaa, että nainen tälle on kaikki kaikessa ... siitä hän tuntee suloista mielihyvää, joka samalla on omantunnon vaivaa ... siitä kärsii hän kipuja, jotka samalla ovat taivaallista hekkumaa.
Tässä ihanassa maassa asuu vain ihmisiä vuorissa ei olisi oreadeja vesissä ei nymfejä tuon uskon ihanan täydellisyyden, joka kaiken jumalallistaa, joka halvimmat kukatkin pyhittää, joka hienoimpaan ilmaväreilyynkin saa taivaallista henkäilyä kaiken sen tahdot kieltää ja tehdä maasta vain tuhka- ja tomukasan? Ei, Apekides!
Siihen keinoon täytyi meidänkin lopulta turvautua. Kun emme viikkokausiin saaneet suolakalaa, alkoi suolainen silli niin voimakkaasti kummitella mielessä, että kiusaus voitti minut, varsinkin kun Liena, jonka luonto ei koko aikana voinut suvaita siirtolaisruokia, useasti valitti ikävöitsevänsä samaa taivaallista herkkua.
Vilpittömästi, vapaasti katsahtaa hänen silmänsä, ja koko hänen olentonsa on luonnon raitis hedelmä. Tämän laatua hedelmätä oli tyyni Claudio. Toki löytyi hänen sielussansa vielä jotain korkeampaa, jotain taivaallista huomenlahjaa, hänelle jo äitinkohdun salapyhyydessä annettuna, löytyi tulta, joka kirkastaen kaikki, ulostunki hänen povestansa ja teki itse julmuuden jumalten kuvaksi.
Olipa myös kylässä ihmisiä, jotka hyvin ymmärsivät, että heidän uusi Pappinsa oli varsin hurskas, rehellinen ja oppinut, ja vaikka vielä nuori, kuitenkin jumalinen mies. Jaa, häntä kauvan katsottua, täysi tunnustaa, että hänen käytöksissänsä ja muodossansa oli jotain erinomaista ja melkeen taivaallista.
Kasvatusisänsä rakasti häntä kuin taivaallista olentoa jonka hän sanoi Jumalan lähettäneen hänen vanhuutensa päiviä sulostuttamaan. Vai olisiko impi surrut kesän lähtöä, olisiko hän kammonnut kolkon talven tuloa? Ei! Jotakin erinomaista liikkui hänen rinnassaan. Suottako se noin valtavasti olisi aaltoillut. Ei noin syviä huokauksia jokapäiväiset syyt voineet esille tuoda.
Luopion emäntä, joka oman lauseensa mukaan ei koskaan tiennyt mistään mitään, sanoi hiljaa: "En, en. No, mitä on tapahtunut?" "Hm", jupisi nimismiehen rouva. "Kyllä kaiketi te olette kuulleet Takalon Elsasta jotaki". "Takalon Elsasta? En tämän taivaallista", vakuutti Luopion emäntä, lyöden kädellään puuskaan.
Ei meidän ollenkaan tarvitse erota. Se on vaan Alman keksintöjä. Ja mitä puhut järjestä ja oikeudentunnosta? Mokomia ikäviä sanoja. Ne sinä olet myöskin saanut Almalta. Anna sinä hänen pitää järkensä ja oikeudentuntonsa itsellään, mitä ne meihin kuuluvat. Alma ei käsitä tuon taivaallista meidän tunteistamme, hän kun ei milloinkaan maailmassa vielä ole ketään rakastanut.
Senkaltaisista töistä on itse jumalten ansioluettelo armottoman suuri. Hyvästi! Tehty on tehty, ja riehukoot taivas ja maa! Sano rohkeasti, jalosti kuin jumala: Lemmitkö minua? MARCIA. Ijankaikkisesti! CANZIO. Kohta, koska sun näin, syttyi sydämmeni tuleen. MARCIA. Polttavaan tuleen sydämmeni syttyi kohta, koska sun näin. CANZIO. Onneni on valmis! Ihanata! Taivaallista!
Kiitetty ei enää ajatellutkaan: kiittäkäät taivaallista isää. Eikä kasvoiltaankaan näkynyt kainoa vaatimattomuutta niinkuin alussa, rikkaan mahtavuus vain. Hän oli nyreällä mielellä siitä, ettei tuo vaimo ollut toisella tavoin vastaanottanut hänen hyväntahtoisuuttaan. Kylmällä äänellä sanoi hän hyvästin eikä päätään kääntänyt, vaikka vaimo syyti kiitoksia ja Jumalan siunauksia hänen jälkeensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät