Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Ja taivaallisesti hymyillen ojensi Kaikkivaltias kätensä ja neidon olkapäille kasvoi välkkyvät siivet ja taivaallisen valon loistossa polvistui, miekanterä maahan käännettynä, haavoittunut nuorukainen.
"Aivan niin, aivan niin", mielisteli eukko. "Martinpäivään vielä, vaan sitte ei enää armotkaan auta!" Anna-parka oli vajota häpeästä maahan, mutta, , aika tuopi hyvän neuvon, ja Martinpäivään voipi paljon muuttua. Ja niin olikin. Taivaallisen Isän sana: kyllä! oli vienyt Bonaparten ankarammalle tilinteolle kuin hän ensin luulikaan.
Yksin puutkin ylistivät nuotikkaasti suloisella huminalla latvoissaan Iäisen kunniata, sointuisuudella, joka käy yli kaiken mitä ihmiset ovat uneksuneetkaan. Sillä aikaa kun Abdallah äänettömässä ihastuksessa katseli näitä ihmeitä, laskeutui enkeli hänen luoksensa. Ei tämä ollut se hirmuinen Azrael, se oli taivaallisen armon sanansaattaja, hyvä ja lempeä Gabrieli.
Nyt taivaallisen koston hedelmiä Sa nauttia saat... Mut jo himmenee Mun näkön' ... päivä laskee... Kuolema Ois mulle suloinen, mut sinun tähtes Ja sinun ilki-töittes tähden, Lalli, Se katker' on... Sa joudut kadotukseen Ah, ijankaikkisehen! Pispan veri Huutaapi kirousta sinulle. Vaan ei... Se huutaa parannusta! Vielä On sinun pelastukses mahdollinen! Oi Lalli, lähde pian, pian pakoon!
Tämä heikko luonnon side vaikuttaa voimakkaammin minuun, kuin kaikki heimolaisuudet taivaallisen kaupungin kanssa. Se on ollut turhaa kaikki, kaikki turhaa. Minä en saa maallista tulta sydämestäni sammutetuksi."
Mutta valmis olen vannomaan ristin ja alttarin kautta ja taivaallisen perintöni sekä kuninkaallisten vanhempaimme sielujen kautta "
Me voimme ainakin auttaa toisiamme rukouksilla; vaan nyt, jos hän todella astuu taivaallisen kaupungin katuja, niin korkealla ylhäällä, näyttää mailma pimeämmältä. Mutta, voi! hän ehkä ei ole taivaallisessa kaupungissa, vaan jossakin kylmässä, maallisessa vankihuoneessa, kärsien, minä en tiedä mitä! Minä olen lukenut hänen sanansa niin monta kertaa, että tuskin ymmärrän, mitä ne merkitsevät.
Mutta meidän laitamme on toisenlainen. Me olemme temmatut pois luonnollisista kodoistamme, koko mailma on meille jäljetön erämaa. Kuinka minä sentään uskallan puhua näin? Koska koko mailma on taivaallisen Isämme kätten työ ja tie Isämme huoneesen, eikö Hän löydä meille itsekullekin paikkaa siinä sekä polkua sen lävitse? Marraskuun 10 p.
Sitten vähitellen virkistyivät, nousivat ylös, tarkastelivat likemmin ruumista ja päättivät hengen jo auttamattomasti lähteneeksi. Antti oli vaipunut synkkiin ajatuksiin. Jumalan vanhurskas käsi oli lopettanut jumalattoman menon. Matti oli irstaisesta markkinaelämästä äkkiarvaamatta kutsuttu taivaallisen tuomarin eteen.
En minä tiedä, pelkäsikö hän minua, vastasi Rikki vähän hämillään, mutta kyllä se siltä näytti. Tiedätkös, Jukka, nyt minä olen oppinut tekemään ukkosen ilmaa ja komentamaan sateenkaarta. Kun ensi kerran sataa, tahdon minä koettaa. Tokkohan? Ehkä me jätämme tuon taivaallisen Isämme tehtäväksi, joka komentaa Suuri-Jukkaa ja meitä kaikkia. Minä luulen, että Hän ymmärtää asian paremmin kuin me.
Päivän Sana
Muut Etsivät