United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos mahdollista sitäkin sopusointuisempina kuluvat hänen päivänsä siellä tyynen merenlahden rannalla, josta vain silloin tällöin enää tuulahtavat hänen sanansa ja kauniit ajatuksensa sovinnollisena suven henkäyksenä lauhduttamaan päivän taisteluista kiihoittuneita mieliä. Minusta on meidän velvollisuutemme hakea hänet sieltä tuon tuostakin käsiimme.
Ja todellakin: kun olin lukenut muutamia sivuja voittorikkaista taisteluista, urhollisuudesta ja sankarikuolemasta ja muusta sellaisesta, oli minusta monta kertaa oikein lohdullista ajatella, että Arnon kuolema ja minun oma suruni olivat osa sellaisen suuren historiallisen tapauksen sisällöstä. Sanoin »monta kertaa» ei aina.
Kummako siis, että vanha herra rakasti kaunista nuorukaista enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja että hän huolellisesti suojeli häntä vaaroista ja taisteluista jotka kentiesi olisivat voineet viedä hänetkin uhrikseen.
Ja hän tuli taas olosuhteitten herraksi ja itseensä tyytyväiseksi, mieheksi, joka on varma siitä, että hän suoriutuu voittajana kaikista elämän taisteluista.
Ai, ai, kuinka autuas! Ei tiedä elämän taisteluista.» Sitten hän kysyi: »Joko tuo on vanha?» Kohta puolen vuoden. Tuo tuolla rannalla kyykkelehtäjä poika täyttää Jaakonpäivänä kolme vuotta. Onko sen nimi Jaakko, kun se on Jaakon päivänä syntynyt?
Vesi houkutteli niin lempeästi häntä luokseen, olisi niin ihanaa päästä erilleen taisteluista, antautua kohtalonsa valtaan... Morange nojautui vielä syvemmälle ja tunsi jo virran kohinan tarttuvan itseensä. Silloin huusi nuori ja iloinen ääni hänen takanaan: "Mitä te katselette, herra Morange? Onko siellä suuria kaloja?"
Autereiset ulapat uhoilevat uhraantumisista ja uroteoista, joiden rinnalla vaalenevat useimmat marmoriin kullalla uurretut muistot. Meren maininki kykeneekin kuuntelijallensa kertomaan tuhansia taruja särkyneistä sydämistä, kuolon kouristuksista, tuskista, epätoivon taisteluista ja vuosisatojen vieriessä kohotetuista, sydäntä vihlovista valitushuudoista.
Mutta isäni!" jatkoi hän, lyöden nyrkillään otsaan, "isäni!" "Kyllä ymmärrän", vastasi Hanno, yhä nauraen, "isäsi pelkää ainokaisensa henkeä ja sinä olet liian kuuliainen poika ja ha, ha, haa! kauan elät kaukana kaikista vaaroista ja taisteluista! Oi, hän on oikeassa, tuo vanhus sinun pitää naida, ett'ei uljasten Stuifenien ja kuuliaisten poikien suku kuole olemattomiin!"
Palatkaa hänen luoksensa, hän johtaa teidät taisteluun!» Mutta siitä ei maksanut vaivaa puhua, sillä koko joukko huusi hurjasti: »Ei koskaan, vaan ennemmin helvettiin!» ja lisäksi kuului kirouksia ja hillittyjä uhkauksia, kunnes eräs keski-ikäinen sotilas astui esiin. Hänen kasvoissaan näkyi merkkejä entisistä taisteluista ja puoli vasemmasta kädestä oli poissa.
Niinkuin jokainoa jyrkänne, jokainen halkeama noissa kallioissa, joiden pirstouminen näyttää niin oikukkaalta, ovat välttämättömiä seurauksia luonnonvoimain muinaisista taisteluista, niin ihmisten ajatukset, päätökset ja toimet, kuinka vapailta näyttänevätkin, ovat ainoastaan sokean välttämättömyyden vaikutuksia. Ken on siis syytön, ja ken on syyllinen? Mikä on hyvää ja mikä pahaa?