Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
TALONPOIKA. Ei siis taida olla mitään? TALONPOIKA. Oonpahan vaan tuolta kaupungin ulkopuolelta. POSTINHOITAJA. Mikä sinun nimesi on? Sen vaan tahdon tietää, tuhmeliini! TALONPOIKA. Niinkö minun nimeni! POSTINHOITAJA. Niin, niin! TALONPOIKA. Kalleksihan minua haukutaan. POSTINHOITAJA. No, eikö sulla ole muuta nimeä? TALONPOIKA. Oonhan minä Pekkakin. POSTINHOITAJA. Mutta liikanimi sukunimi?
Ja olipa, hyvä herra, minulla siellä parempi apu jaloistani sekä käsivarsistani kuin koko aatelisnimestäni ja kirjaopistani, ja pian seisoin, peitsi olalla, rivisoturina ritari Ludovik Leslien komennossa, missä niin perinpohjin opin kaikki sotatemput, etten niitä juuri taida vilauksessa unohtaa.
"Olisi varmaankin hyödyksi meille saada kuulla se", sanoin minä ja katsoin rukoilevilla silmillä Mummon puoleen. "Eipä se taida vahingoksikaan olla".
Kyllä niin, mutta, kanaseni, isällä, hänellä on net kyllä; sillä kas, kun ei hän tiedä, missä sinä olet ja hän sitäpaitsi nyt on sidottu, niin ei taida siinä mitään pahaa olla, että isä ottaa sellaisia. Niin sanoen veti notarius auki erään paperikäärön ja antoi Emilille erään käärityn paperiarkin. Hm, minulla ei ole silmälasia. Onko se tuossa? Ei, se on muuan kirjoitus raastupa-oikeuteen.
Mutta tuokion perästä vasta voivotustensa seasta sai Tapani sanotuksi: "Se raudan pala lensi silmään... Miten pääsemme taloon en taida nähdä mitään." Tapanin viimeisissä sanoissa kuului katkera epätoivo ja ne loppuivat nyyhkyttävään itkuun. Nyt pajamies otti Tapania kädestä ja lähti taluttamaan taloon ja voivotteli ja tuskitteli hänkin: "Voi, voi, mikä piti tulla! No jotakin pitää nähdä!
Mitähän jos ainakin olisi Lippa ottaa ja akottua ja oma mökki laittaa sinne pappilan takalomaille, josta se rouvasti jo lupaili maatilkkua. Ikäihminenkin se on Lippa, vaan ei tuo muudan vuosi taida haitata ... ja kuuluuhan sillä olevan rahojakin jonkun verran ... parisen sataa, kait se sanoi Härmänmäen isäntä, niin että jos olisi ainakin lyöttäytä yhdeksi!...
Kylvetään toki, sanoi Teppo ja katsoi raolleen jääneestä ovesta Reeta-Kustaavan jälkeen, kun tämä salin yli kulkien meni toiselle ovelle. Martta sytytteli uunin suussa puita ja sanoi nauraen: »Eipä se rakkaus taida vielä olla kovinkaan tulista, koska nuo puut niin vaivalloisesti syttyvät.»
Viimeksimainittu hoiperteli käydä kuin sokea; hänen oli hattu syvästi painettu silmille ja änköitti murtaen puhua: 'Herr kirkkoherra! minä rukoilen, antakaatte sulkea minä sisään, minä olen mieletön, en taida hillitä itseäni! Minun lapseni, minun paras ja ainoa lapseni!
Arthur sinut huomasi ... hän oli tullut sinua vastaankin äsken. Eikö hän sanonut mitään? Ei, taikka kyllä hän sanoi ... vaan en minä taida sitä sanoa... Kuule, Sigrid, mitä hän sanoi? ... sano nyt, hyvä Sigrid ... sanoiko hän, että... Mitä? Ei, ei ... en minä tiedä ... mutta mitä hän sanoi? Arthur tuli jo vähän matkan päässä tuoleineen.
"Huh, Margareetta, älä puhu niin, sehän kuitenkin olisi kaikista pahin. Minkälainen hän onkin, niin täytyy minun häntä rakastaa taikka kuolla; eihän sitten taida elää, kun sydän on laannut elämästä." Nyt tuli kamaripiika, terveisillä rouvaltansa, kysymään miksi Sesilia neiti äsken oli huudahtanut, jos hän oli peljästynyt taikka loukannut itseänsä?
Päivän Sana
Muut Etsivät