United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rovasti ja ruustinna yhä katsoivat sitä metsän aukkoa kohti ja ruustinna sanoi: Tuollaiselle ihmisparille ei suinkaan elämä saata olla antamatta parhaintakaan onnea. Ei riipu yksin ruumiin ryhdistä, vaan riippuu ihmisen tahdosta, tahtooko ihminen itse olla onnensa seppä, sanoi rovasti ja kääntyi akkunasta pois. Ruustinnakin teki samoin ja hieman salaisesti huokaisten sanoi: Niinhän se on.
Jos minulla on ritarihovi, niin menen takaisin palatessani Weilburg'iin ja kysyn Marthalta, tahtooko hän jakaa tavaran kanssani, ja vanhemmiltani, tahtovatko he siellä rauhassa viettää vanhat päivänsä". Paljaasta ystävyydestä ei hän enää ensinkään puhunut, ja arveli että jos vaan ensiksi kolme pientä epäilystä on tyhjäksi tehty, nimittäin jos Martha vielä elää, jos hän ei ole mennyt naimisiin jonkun muun kanssa ja jos hän ylipäänsä huolisi hänestä, silloin ei muka olisi vähintäkään estettä pikaisille häille.
Kun hän edellisellä kertaa oli vankeudessa Mainzissa, en minä epäillyt niin paljon hänen vapauttamisestaan, kuin nyt. Tahtooko Jumala tämän pelon kautta armollisesti valmistaa meitä jonkun hirveän sanoman suhteen, joka odottaa meitä? vai osoittaako se ainoastaan, että toivomisen kyky yhä heikkonee, mitä vanhemmaksi käymme? Joulukuulla 1521.
"Mutta Kirja-Tiitsu" kysyi Ojamylläri epäillen, "mutta tahtooko hän sinua myös?" "Tahtooko? äh! äh! äh!" nauroi Kirja-Tiitsu, "pitäisikö tuollaisella köyhällä kirkkohiirelläkin olla omaa tahtoa? Hänen täytyy, myllyn-isäntä, hänen täytyy! Ja pankaa tähdelle, viimein kiittää hän vielä Jumalaa, että kunniallinen mies on hänet ottanut!"
Sanoiko hän niin, Tiina luuskaseni! Se on synti, että ne ovat niin valkeat. Tahtooko Stolt muntasi-mustetta, niin on minulla sitä padan alla. Ah, hän saattaa maalata itse itseänsä vähän enemmän, hän on alkanut nenällä, ha ha ha! Niin se olikin, ja senvuoksi kompasana palkittiinkin rähinällä. Nyt luuli Stolt nöyryyttäneensä piikoja, hän otti trippeli-palasen, joka oli muurilla, ja meni.
Ei kukaan voinut puhua, ja tuo surullinen: "suo anteeksi, suo anteeksi!" oli ainoa ääni, joka katkaisi huokausten tuskallista oihkinaa. Eversti ja hänen vaimonsa olivat vielä yksin jäljellä. Silloin Liisi hetken oli ääneti; hän hengitti raskaasti ja vaivalloisesti, mutta sanoi vihdoin: "tahtooko setäni tulla luokseni?"
"Niin tietysti! Kiitoksia tiedänhän sen paljon kiitoksia! mutta siihen tarvitaan paljon rahaa herra konsuli!" Konsulin kasvot venyivät kun hän kuuli nämä sanat. Mutta Worse rohkaisi mielensä ja pani suuren pomminsa räjähtämään: "Tahtooko E. F. Garman lainata minulle 2,000 specie-taaleria vekseli-obligationia vastaan?" Morten Garman hypähti tuolissaan.
"Ei siinä, Elsaseni, minun mielestäni mitään mahdotonta ole", arveli isäni; "mutta kaikissa tapauksissa on herra Reichenbach pannut asian selvälle kannalle. Kysymys on vaan, tahtooko Elsamme ajatella häntä." Minä en pystynyt sanomaan mitään.
Mutta hullutusta on antaa raa'an kansanjoukon itse päättää tahtooko se lapsillensa kunnollista opetusta vai eikö, ja sen tunnustaakin nykyään melkein kaikki sivistyneet englantilaiset, ja pakollinen kouluopetus on jo milt'ei päätetty asia. Mutta kentiesi liian myöhään.
»Tahtoko sine kulunki?» kuului tuomarin koleaääninen kysymys. »Juu, juu, kulunkia ja kipurahoja se tahtoo», lisäsi Uusi Hellberg. »Mite kipuraha sine tahto?» kysyi tuikeasti katsellen tuomari. »Juu, juu, että häntä lyötiin, juu, juu, seipäällä lyötiin», vakuutteli yhä Uusi Hellberg eikä ymmärtänyt, että tuomari kysyi, tahtooko hän itselleen palkkaa.