Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Dick'iin, että hän kopioitsisi tarkkaan sitä, joka oli hänen edessään, originalista vähintäkään poikkeamatta; ja että, kun hän katsoi tarpeelliseksi hiukankin viitata kuningas Kaarlo Ensimäiseen, hän turvaisi memorialiin. Me kehoitimme häntä olemaan lujana tässä kohden ja jätimme hänet tätini valvottavaksi. Tätini kertoi meille jälestäpäin, että Mr.
Sallitte kai minun kutsua sisään sisarenpoikani Aksel Hellstenin? Emma. Aivan kernaasti! Heinonen. Minulla on syytä siihen... Loviisa. Onko se rasavilli täällä? Kuinka hän on tänne tullut? Heinonen. Luultavasti jalkaisin. Loviisa. Silloin menen minä tieheni. Tule sisään, poikaseni! Arvoisa herrasväki!... Tätini! Emma. Tervetultuanne! Kas niin, nyt puuttuu pari kuppia... Teevadit kyllä riittää.
Minä menin rappuja alas ja vaivuin ikäänkuin hurmaantuneena alimaiselle portaalle. Hän oli siis Kristina tätini, "perheemme häpeäpilkku", joksi Ilse häntä nimitti, "tähti", joksi hän itse sanoi itseään. Tähti hän olikin, tuo lumoava rouva. Kaikki naisellinen viehättävyys, mitä siihen saakka olin nähnyt, vaaleni tätini nuorekasten, loistavien kasvojen rinnalla!
"On vaan yksi kysymys, rakas Ma'am, jonka tahtoisin tehdä", sanoi Mrs. Micawber. "Ilman-ala on, luulen minä, hyvä". "Mitä paras mailmassa!" lausui tätini. "Juuri niin", vastasi Mrs. Micawber. "Nyt tulee kysymykseni. Ovatko sen maan olot semmoiset, että Mr. Micawber'in lahjaisen miehen olisi mahdollinen nousta ylöspäin yhteiskunnallisella vaa'alla?
"Ja lisäksi tuo nainen, jolla on se pakanallinen nimi", jatkoi tätini, "tuo Peggotty, hän menee ja pyrkii miehelle hänkin. Koska hän ei ole nähnyt kyllin, mitä pahaa tämmöisestä syntyy, menee hän ja pyrkii miehelle hänkin, niinkuin tämä lapsi kertoo.
Minä olin varma siitä, että hän oli ajatellut minua, ja halasin enemmän, kuin koskaan, tietää hänen tarkoituksiansa minun suhteeni. Minä en sentään tohtinut ilmoittaa levottomuuttani, etten suututtaisi häntä. Silmäni, joita en saanut hallituksi niin hyvin, kuin kieltäni, siirtyivät kuitenkin sangen usein aamiaisen kuluessa tätini puoleen.
Ah, onko täti Juliana kuollut, lausui Frans; eikö tarvitsisi mennä Utå'hon peijaisiin. Ei, oli vanhan kreivin lyhyt vastaus. Mutta isä, kumminkin menen minä; joku meistä täytyy olla peijaisissa. Kuules, Frans, tätini Juliana on nyt kuollut; mutta niin hyvä kuin tätisi oli, niin juonikas oli hän... Levätköön rauhassa ... mutta sinne matkustamisesta ei synny mitään.
Nyt on teillä, Agnes, terävä pää. Niin myöskin sinulla, Trot, muutamissa asioissa, vaikk'en aina saata kehua sitä sinusta"; ja tässä tätini omituisella jäntevyydellä pudisti päätänsä minulle. "Mikä on tehtävä? Taloni tuottaa keskimäärin seitsemänkymmentä puntaa vuoteensa. Minä luulen, että saamme varmuudella laskea tulon siksi. Hyvä!
Hän oli kookas lady, jonka nankini-hameen alta villaisen alushameen reunus pisti esiin. "Tehkäät hyvin ja näyttäkäät meille nämät huoneet, jos suvaitsette, Ma'am", sanoi tätini. "Tätä gentlemaniako varten?" lausui Mrs. Crupp, tavoittaen avaimiansa plakkaristansa. "Niin, tätä veljenpoikaani varten", vastasi tätini. "Ja sievä huonekerta se onkin semmoiselle!" lausui Mrs. Crupp.
"Jumala armahtakoon tätä miestä, mitä hän tekee!" huusi tätini maltittomasti. "Eikö hän osaa puhua?" "Rauhoittukaat, rakas Madam", sanoi Mr. Chillip hienoimmilla sävelillänsä. "Nyt ei ole enää mitään syytä levottomuuteen, Madam. Rauhoittukaat". Jälestäpäin katsottiin melkein ihmeeksi, ettei tätini pudistanut Mr.
Päivän Sana
Muut Etsivät