Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Mies sätkytteli muutamia kertoja jalkojaan, mutta sitte ne riipahtivat hervottomina alas, kasvot kavahtivat kalpeiksi, sikaari putosi suusta ja Olavi tunsi kuinka puvun sisässä oleva räytyi äkkiä veltoksi, riippuvaksi lihakasaksi. »Minä taidan olla ju-ju-o-vuksissa ... enkä tiedä mi-mi-mi...» tohisi kalpeitten huulien välistä kuin lopputohahdukset tyhjentyvästä palkeesta.
Lukkari makasi alhaalla liejussa ja sätkytteli koipiaan, ja näytti siltä kuin tämä olisi ollut hänelle syntyperäisten taipumusten toteuttamisesta johtunut suuri huvi. Ukko Witt tuli myös paikalle ja katseli hetkisen tätä sätkyttelyä. Sitten hän päätti lähteä apua hakemaan ja tahtoi juosta oikoteitse pellon poikki.
Jaana huusi niin paljon kuin jaksoi ja sätkytteli sääriään innostuksella, joka ei voinut olla jumalasta, vaan isästä perkeleestä. Muuten ei mummo suinkaan ollut pelkkä mörökölli. Hänellä oli myös lempeät hetkensä, jolloin hän kertoi monta kaunista ja pöyristyttävää tarinaa kyöpeleistä, kirkkomaasta, menninkäisistä sekä yleensä luonnon hyvistä ja pahoista haltioista.
Hän oli kasvoiltaan vallan mustanpuhuva ja hän sätkytteli sekä käsiään että jalkojaan päästäkseen vapaaksi ja huusi: »Mikä p un loukku! Auttakaa, auttakaa, minä tukehdun!
Wepupp valaisi lyhdyllään vaunuja ja toiset katselivat yli hänen olkapäänsä. Siellä istui ukko Swart peräpuoli painuneena isoon turkkilaiseen rumpuun ja koivet pystyssä. Hänen kasvonsa olivat vallan siniset ja käsiään ja jalkojaan hän sätkytteli päästäksensä irti. "Auttakaat, auttakaat!" huusi hän, "minä kuolen, minä kuolen!"
Hän oli luultavasti ollut kirkossa, sillä hän laski joutuisasti virsikirjan lähimmäiselle puutarhan pöydälle ja tarttui poikaan, joka, kuullessansa hänen ääntänsä, heti vaikeni ja leletellen käsin, jaloin sätkytteli häntä vasten ylimääräisessä äidinrakkaudessaan suuteli hän suutelemistansa pientä, paksua lapsukaista.
Koska hän on mahdoton ja tirehtööri sätkytteli pitkine säärineen, kuten hänellä oli tapana, milloin kaikki tyyni oli luhistumaisillaan hänen ylitsensä: Hän on mahdoton. Mutta te saatte siis harjottaa hänet. Ja *hänellä* on se veressään. Kuinka vanha hän on? kysyin. Hän kai on tuossa yhden- tai kahdenkolmatta korvilla mistä minä tiedän!
Taikka tapahtui myös, että hän ei muistanut mitään, vaan tunsi ainoastaan koko ruumiinsa kihelmöitsevän kuin olisi sitä jo nyt viileskelleet iankaikkisen kadotuksen lieskat. Hän huusi niin paljon kuin jaksoi ja sätkytteli sääriään. Se oli mummon mielestä silmiinpistävin todistus siitä, että vitsa oli tarpeen ja että sielun vihollinen teki jo häijyn-ilkistä työtään tytössä. Soh!
Päivän Sana
Muut Etsivät