United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kuinka hän oli Syynen isän näköinen! Ei puuttunut muuta kuin silitysrauta ja sakset, mutta nehän voi tehdä puikoista. Syyne tahtoi itse olla Priska-emäntä, ja hän päätti olla kiltti hyvänluontoista miestänsä kohtaan. Mutta voi surkeutta! Nyt hän oli unohtanut karjan laitumella! Kymmenen niitä piti olla; hän osasi juuri laskea kymmeneen. Yksi, kaksi, ... missä olikaan punainen vasikka? Sippido!
Turhaan etsivät lapset jälkeäkään siitä ihmeellisestä kannosta, joka kerran oli ollut isäntänä Syynen talossa. Syyne, sanoi Morsa, tiedätkös, minä luulen, ettei se kanto ollut mikään oikea kanto; se oli varmaan itse metsänkuningas. Sanotaan, että metsänkuningas näyttäytyy valepuvussa lapsille ja metsästäjille.
Lapset etsivät turhaan jotain jäännöstä kummallisesta kannosta, joka kerran oli Syynen talon isäntänä. "Syyne", sanoi Marssu, "minä luulen, ettei se ollutkaan mikään oikea kanto; se oli itse metsänkuningas. Sanotaanhan metsänkuninkaan ilmestyvän valepuvussa lapsille ja metsästäjille."
Niin kauas kuin hän voi nähdä niityllä, tiellä ja metsänrinteellä, ei hän huomannut yhtään ainoata muuta elävää olentoa kuin lehmät ja hyttyisparven, joka tanssi katrillia auringonpaisteessa aidan luona. Olihan nyt kevät, mutta Syynen surullisessa sydämessä oli syksy. Tässä minä olen, sanoi ääni jälleen.
Heti näkyi, Syynen suureksi iloksi, punainen ja sitte valkoinen vasikka kömpivän esiin kivien välitse honteloilla jaloillaan. Miksi te olette karanneet? kysyi kanto. Miksi olette tuottaneet siivolle paimentytölle niin paljo surua? Susi vei meidät, vastasivat vasikat. Ne vastasivat todellakin. Nekin siis osasivat puhua! Susi? Eikö se repinyt teitä heti kuoliaaksi?
Pian ilmestyi höyryävä vadillinen makkarasoppaa, puulusikka laidalla. Kanto katseli tyytyväisesti, miten nälkäinen lapsiraukka söi vatsansa täyteen. Jott'ei mitään puuttuisi, ilmestyi vielä kupillinen lämmintä maitoa. »Oikean käden keskinen», jatkoi kanto Syynen syötyä. "Anna härän, lehmäin ja vasikkain myöskin syödä tarpeekseen!" pyysi Syyne.
Kun karja oli aituussa, istuivat paimenet Syynen hävinneelle talolle syömään suurusta. Kanto seisoi vielä paikallaan harmaana, vanhana ja hiljaisena. Lapset katselivat sitä uteliaina. Oliko todellakin mahdollista, että tuollainen kurja puutönkkö antoi, mitä vain siltä pyysi? He tahtoivat koettaa. "Kanto rukka", sanoi Marssu, "lähetä minulle helminauha!" "Lähetä minulle pyssy!" komensi Veeru.
Näin hyvää karjatyttöä ei meillä ole milloinkaan ollut." "Mutta Veeru on sitten valehdellut minulle!" huudahti Priska. Veeru sattui juuri tulemaan toivottaakseen siskolleen onnea kellarireissuun. Kelpasipa katsella, miten Veeru sai luudan varresta niin runsaasti, että Syynen täytyi rukoilla hänen puolestaan.