United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tämän olen tehnyt osaksi renki Pekan tähden, osaksi sen wuoksi, että tulisitte alusta alkain tuntemaan Kalle=ystäwäni, joka sittemmin niin sywästi waikutti minun elämäni juoksuun." "Kalle ja minä olimme nyt jo koko miehiä. Koulunkäyntimme oli, näette, kehittynyt siihen määrään, että walkoinen ylioppilaslakki lyyryineen kaunisti jo jotenkin korkealla olewia päitämme.

Mikä hän lienee ollut ja mistä tullut, mutta paljon on hän kärsinyt, sen näki selwästi kaikesta hänen elämästään", sanoi emäntä. "Niin, paljon on hän kärsinyt, sanomattoman paljon", sanoin minä tukahtuneella äänellä. Kaikki läsnä=olewat oliwat sywästi liikutettuina. Kuinka lieneekään ollut?

Olet unhottanut rukoilla woimaa Jumalalta, joka yksin woipi tehdä ihmisen wahwaksi seisomaan syntisiä himojansa wastaan. Niin kauwan kun olet wieras Hänelle, niin kauwan owat turhat kaikki ponnistuksesi". Mikko ei wastannut mitään, mutta sywästi lienee hänen isänsä puhe waikuttanut, sillä hän wäliin punastui, wäliin waaleni.

Hän oli juuri herennyt kirjoittamasta wiimeistä pariskuntaa kuulutuksiin huomiseksi ja laski kädestään kynän, morsiusparin astuessa owesta ulos. Hän huokasi silloin sywästi ja jäi mietteisiinsä. Silloin pistäysi kamariin hänen waimonsa ja astui hiljaisin askelin pöydän luo ja istahti miehensä wastapäätä, sukan neulominen kädessä. "Muistatko, Riitta, mikä päiwä on huomenna?"

Lieneekö tuo paljon kärsinyt ja sywästi haawoitettu sydän katkennut sen tuntonsa aukasemisen wuoksi, jonka hän ensikerran eläessään minulle teki? Kenties niin käwi; ainakin minä sen niin otaksuin. Ukon wasemmasta kädestä oli pudonnut se markan raha, jonka minä maata pannessani hänelle annoin.

"Niin, niin", wastasi Anna hiljaan, tuskin kuuluwasti. Tohtori huokasi sywästi ja jäi hetkisen ääneti. "Minä olen aawistanut oikein", sanoi hän wihdoin itselleen. "Täydellinen corruptio wirginalis somnabularis, jossa hänen kanssansa saattaa menetellä aiwan mielensä mukaan.

Mainittu runo olikin sitä laatua, ettei se suinkaan lohduttanut ukon hetkellistä sisäästä surua, päinwastoin toi se sen uudestaan ukon sieluun täydessä walossa. Mutta nuorukainen ei sitä älynnyt waroa innossaan, sillä hänkin tunsi, kuinka sywästi runoelma koski heidän olojansa. "Mikä kirja se on, jossa se on räntätty?" kysyi ukko pojaltansa. "Se on painettu Oulun Wiikko=Sanomissa", wastasi poika.

"Hän köyhtyi niin, ett'ei hänellä ollut enään maahan putoawaa; se lienee ollut syynä hänen lähtemiseensä." "Jäikö hänelle perhettä?" "Jäi waimo ja lapsia, muutamat wielä aiwan nuoriksi." "Hywä Jumala! Kylläpä se on surullista", sanoi Matti ja tuli miettiwän näköiseksi. Kun towi oli oltu waiti, sanoi ukko: "Mitä sinä nyt niin sywästi mietit?" "Mielessäni pyörii niin kummallisia asioita."

"Mutta sanopas minulle, miten se on mahdollista, että tuo Yrjö Eeronpoika weijari aina pääsee sotamiesteni käsistä", kysyi Fleming "Minä pelkään, että siinä on jotakin petosta." "Se on hywin yksinkertainen asia", wastasi Kola, kumartaen sywästi. "Minä olen jo sen perillä. Teidän herruutenne on liian paljon luottanut Iiwariin. Hänellä on Salojärwellä lanko, jolla on ihana tytär.