United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liisa rukka hän oli niin kovin kiintynyt tuohon poikaansa, ajatteli Miina neiti. Mutta tuo kelpo nainen ei voinut edes aavistaa hänen surunsa syvyyttä, mitä hän tunsi mennessään tyhjään elottomaan kotiinsa ja täytyessään elää tuivertaa ainoankaan päivänsäteen suomatta lämpöään hänelle. Ainoastaan lapsi oli tuonut hänen autioon taloonsa eloa nyt oli sekin poissa.
Gunnar osti itsellensä maatilkun lännen puolella, niin kaukana ihmisistä kuin mahdollista, ja siellä hän sitten oli asunut. Hän ei tahtonut tuntea ketään eikä kukaan tahtonut häntä tuntea. Hän tahtoi kätkeytä pois koko maailmasta. Hän oli ollut puun kaltainen, joka oli mahtavia oksia kasvattanut päästäksensä vaan likelle syvyyttä, josta ei voinut enää päästä ylös.
Sillä jokainen ihmissielu on oikeastaan pienoismaailma, jonka syvyyttä ei mikään sielutieteilijä milloinkaan ole mitannut, yhtä vähän kuin tähtientutkijankaan on onnistunut päästä aurinkokunnan kierron pääpisteeseen.
Meidän pohjoiset keväämme kalpenevat eteläisten rinnalla, vastasi Bertelsköld miltei ajattelematta, mitä sanoi. Niinkö luulette? jatkoi neiti de Lynar. Minulle johtuu jotakin mieleeni. Tunnustakaa, että arvasin oikein silloin, kun minulla oli kunnia teidän seurassanne mitata Itämeren syvyyttä. Sitä en voi muistaa... Tänä iltana ette muista mitään.
Ei ole syvyyttä niin syvää eikä korkeutta niin korkeaa, ettei rakkaus niitä yhdistäisi. Ja kohta lauloi koko maa, meri ja taivas Luojan luomisvirttä. Vieri sitten aikaa vähäisen.
Tämä aine oli liian pyhä, ettei siihen saanut edes vähänkään kajota; tämä suru oli kokonaan hänen omansa, eikä Cineas saattanut käsittää isän rakkauden ja kaipauksen pohjatonta syvyyttä.
Täti pitkitti oloansa H:n kaupunnissa ja lohdutti miten parhain taisi Oskaria. Pian kävi huuto, että Oskarin piti naiman lesken. Rupesivatpa jo keskenänsäkin asiasta puhumaan. Leski oli niin hellä, niin hyvä, hän ainostaan ymmärsi Oskarin sydämmen syvyyttä.
Hän olisi ollut aivan täysin oppinut, mutta pikkuruisen puuttui häneltä vielä: hän, näet, ei vielä ollut lukenut taivaan tähtiä eikä santaa meren rannalta, eikä mitannut ijankaikkisuuden pituutta, leveyttä ja syvyyttä. Tätä oli Harmaaparta juuri miettimässä, kaivellen vanhaa haavanlehteä, kuin lapset saapuivat rotkon suulle.
Paras onni maailmassa, sanoi Olavi, on olla onneaan ajattelematta. Meidän pohjoismaalaisten vika on se, että me pyrimme yhtä paljon mittailemaan sekä onnemme korkeutta että onnettomuutemme syvyyttä ... määrittelemme, millaista sen pitäisi olla ja ei olla ... ja kun sen sitten kerran sattumalta saavutamme, niin ei se tunnu millekään toiveihimme verrattuna.
Paluumatkalla nostivat lukuisat saapuvilla olevat englantilaiset ankaran metelin, sillä he olivat äärimmilleen kiivastuneet siitä, että Jeanne nyt näytti pääsevän heidän käsistään. He eivät voineet käsittää sitä häijyyden syvyyttä, joka piili tässä kieltämisnäytännössä. »Vielä me hänet löydämme jälleen», virkkoi eräs tämän julman näytelmän etevimpiä näyttelijöitä.