United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt lähestytään paikkaa, jonka katteini on katsonut pysäyspaikaksi; päällysmiehen pilli puhaltaa, ja satoja käsiä on työssä; silmänräpäys kaikki purjeet ovat käärityt; katteini viittaa, ja jykevä ankkuri paukahtaa syvyyteen; heti sen jälkeen laiva seisahtuu.
Nyt käskin miesteni noudattaa minun esimerkkiäni, mitä hyvänänsä tekisin. Aallot nostivat meitä milloin korkealle ilmaan, milloin taas heittivät meitä syvyyteen, niin että peräpuu viimein tarttui pohjaan kiinni. Silloin hyppäsin minä mereen, ja joka mies minun perästäni, pitäen jahdin laidasta kiinni.
Se oli tässä, kun Morange neljätoista vuotta sitten oli tavannut luukun avonaisena ja rientänyt alas ilmoittamaan siitä, jotavastoin Constance väitti menneensä aivan levollisena omiin huoneisiinsa juuri kuin Blaise tuli pimeästä galleriasta ja syöksyi syvyyteen.
Kyllä! kyllä! soi riemulla kaikkien huulilta. Rautakoukku kiinnitetään ankkuriksi nuoran päähän, uusi rivi muodostuu ja köyttä lasketaan sumuiseen syvyyteen. Kylän vanhin käskee, sillä köysien ylösvetämisen täytyy tapahtua tasaisesti, että Wappu voisi olla likellä onnetointa ja olla tukena hänelle.
Päivänä semmoisena iskee kalasääski meren suurimman lohen ja katoo kerta parahtaen syvyyteen. Päivänä semmoisena näkee ihminen näkyjä keskellä päivää, ja semmoisena syntyi merimiesten tarina suuresta merikäärmeestä, ulappain aaveesta.
Jää sinne mereen, syvyyteen, Sä mieletön haave, Mi monta yötä jo Mua pettävin onnin kiusasit, Ja meriaaveena tuossa Nyt keskellä ilmipäivää uhkaat mua, Jää sinne hautaan ikuiseen!
Tuhannen on vuotta meri niellyt antiloita, aartehia syönyt; vaatii vielä multa kultasoljen.» Näin sanottuaan heitti hän soljen kauas järven syvyyteen. Mutta sulho läksi suutuksissaan pois, lausuen tytölle: »Itse myöskin lähde siikasille, koska heille, kurja, köyhä annoit kallehimmat aartehesi kaikki!»
Oletko saattanut suorana ja rohkeana seisoa siellä ylhäällä, korkealla, ei vähempää kuin peninkulman pituisella sillalla ja voinut päätäsi huimaamatta katsoa alas syvyyteen molemmin puolin, kristallikirkkaaseen veteen? Tai oletko huimautuneena tarttunut sua tukevaan, vahvempaan ystävään, jott'et kummallekaan puolelle suistuisi alas välkkyvään hautaan?
Eikö vie totuutehen tämä tie? Tiedän, silmät sokaistuvat, ylhäälle jos suuntautuvat. Ei, mun täytyy syvyyteen, rauhan yöhön ikuiseen! Vasarani, maaliin suureen, salaisuuden sydänjuureen! Vasarani, iske, lyö, kunnes koittaa pitkä yö. Aurinko ei nouse mikään, koita toivon aamu ikään. Johannes Jörgensen
KULLERVO. Nyt sen päätän, nyt on aika ales Tuonen uumentoihin mennä niinkuin nuoli. Kosk'ei menty tästä korkeuteen päin, niin ales mustaan syvyyteen, että silmät tulta lyö. (Itseks.) Mutta vielä elää Unto, syö, juo ja mässää ja vihdoin, töittensä palkinnoksi, ehkä nukkuu makeasti unehensa viimeiseen. Soveltuisko tämä? Mies saakoon kuolon verisen jo ennen huomispäivän laskua; siinä, Unto, tuomiosi on, ja niin kauvan elää vasikka, kuin veistä hiotaan. (