Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Kreivi kumarsi vielä kerran ja paljon syvempään kuin ensi kerralla; eikä hänen hämmästyksensäkään ollut suinkaan vähentynyt. Siinä oli varmaankin jotain tarttuvaista.
»Mene, mene.» Odotettiin, vaan Liisa ei liikahtanut, painoi päänsä syvempään. »Ei, ei ole vielä saanut tarpeeksi kuria», arveli Lapin emäntä. »Mene nyt heti.» »Ei, eihän se rupea, näkeehän sen. Se haluaa vielä piiskoja.» »Haluatko sinä vielä! Menetkö vai pitääkö vielä piiskata? Mene nyt tai äiti piiskaa.» Liisa kohotti päänsä ja syrjäsilmällä katseli äitiä.
»Hm», virkahti siihen riihenikkuna. »Eipä sen äidin ole ennen tarvinnut poikiaan yöjalasta hakea.» Olavin pää painui yhä syvempään. Vanha vaimo astui raskaasti Seppälän-mäkeä ylös. »Mitä ne nuo yöllä kulkevat, äiti ja poika?» helähti Seppälän kaivokiulu rautaisessa kahlassaan. »Onko poika pahaa tehnyt ?» Nuorukainen tunsi tien huojahtelevan jalkainsa alla.
Mutta onko hän ehkä aivan varmakin, ettei lapsi voi olla hänen silloin voi tapahtua mitä tahansa. Sen pitemmälle he eivät sinä yönä päässeet, vaikka valvoivat tuntikausia. Sulku oli kuitenkin murrettu, he neuvottelivat nyt hiljaisesti joka päivä. Tai oikeammin piinasivat toisiaan. Sillä mitään helpotusta nämä neuvottelut eivät tuottaneet, päinvastoin painoivat yhä syvempään toivottomuuteen.
Hänen tunnonvaivojensa ja katumuksensa, hänen murtuneen itseluottamuksensa ja hänen tahtonsa voimattomuuden yli kohosi Hedvigin enkelinpuhdas kuva päivä päivältä yhä korkeampana, yhä saavuttamattomampana. Ah, hän ei tiennyt, että kuta syvempään hän vajosi, sitä korkeammalle liiteli Hedvig kohti taivasta, jotta laupias Jumala kuulisi hänen rukouksensa hänen rakkaansa onnen puolesta.
Guttorm istui kumartuneena, muutteli käsiänsä vuorotellen toisen alle, toisen päälle, yritti monta kertaa suoriutua, ja joka kerralla veti hän syvempään henkeänsä, mutta vasta neljäs tahi viides yritys onnistui; silloin vihdoinkin sai hän selkänsä suoraksi, laahaeli polviansa, katsahti pari kertaa vaimoonsa niin, että ohimennen sopi Synnöveäkin vilaista.
Kun he suvaitsevat hillitä itseään, tekevät he sen, muuten ei. Ei tarvitse odottaakaan arkuutta ja hienotunteisuutta, sillä sitä ei ihmisillä yleensä paljoakaan ole..." Rouva Stork huokasi tavallista syvempään, ja neiti Lorén, joka, vaikk'ei kuullutkaan mitään, kuitenkin mielellään tahtoi ottaa osaa keskusteluun, toisti moneen kertaan tavallisen lausepartensa: "niin kyllä, niin kyllä!"
Eikä Tapani paremmin kuin pojatkaan seisoessaan lautalla siinä onkimisen touhussaan huomanneet, että lautta hiljalleen vajosi syvempään, eivätkä huomanneet sitäkään, että airot olivat jo menneet lautalta vesiajolle ja oli jo vähäinen tuulen henki viennyt ne enemmän kuin sadan askeleen päähän. Nyt lautta rupesi vajoomaan kiireemmästi, minkä huomattuaan Tapani huudahti: "Herra Jumala!
Päivän Sana
Muut Etsivät