Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Eikö poskipäät päreät? Lienen varsin vanhentunut. Sano: olenko, olenko, sano, sano kulta, kulta Ruotus! RUOTUS: Joutavia! RUOJA: Jos olen vanha, sie älä sillä silmällä minua katso! Jos rypyn posella näätkin, sie se suutele sileeksi! Jos lie sylini kylmä, sie se kuumaksi syleile! Katso, minuss' on nuoren tuli, nuoren hehku ja halutkin. Elä etsi kylän iloja! On sinulla iloja koissa.
Kuka olet? kysyi värisevin äänin tuo kuvankaunis kuninkaantytär. Mutta sen hän teki vain sielunsa suuressa hämmästyksessä ja jotakin sanoakseen. Sillä hän tunsi kyllä kumman kuvajaisensa puistolammikosta. Olen mielikuvasi, kuuli hän korvaansa kuiskattavan. Olen ihanteesi. Tule ja syleile minua! Ja samalla hän tunsi suulleen suudeltavan.
Minulla ei ole vähintäkään vihan kaunaa sinua vastaan, Konrad, ja Jumala, joka tuntee meidän ajatuksemme, tietää, että minä nyt rakastan sinua enemmän, kuin ikinä ennen! Ei, ei, sinä et ole enään syypää mihinkään rikokseen. Sinun jalo katumuksesi on kokonaan vapauttanut sinun niistä." "Niin, tosiaan, Konrad, aivan niin minäkin arvelen!" lausui Martti. "syleile minua, poikaseni!
Kymmenkunnalta makaa tälläkin haavaa kihlat kirstuni pohjalla. PELTOLA. Sitä en ollenkaan epäile. Mutta koska niitä ette kumminkaan voi kaikkia ottaa, vaan yhteen tyytyä täytyy, niin päätetään, että tulette Niilolle ja jätätte kaikki muut. LOVIISA. No, olkoon menneeksi. PELTOLA. Ja se on niin sanalla sanottu, kuin tinalla tinattu. Tuossa, poika, syleile morsiantasi äläkä yhtään epäile.
Nuoret tytöt loivat heihin rakastuneita silmäyksiä, ja he puolestaan valitsivat kauneimman tytön, laskettelivat pilapuheita ikäänkuin ei heillä olisi ollut minkäänlaista huolta, heittelivät lentosuudelmia tai puhkesivat puhumaan: "Syleile minua ennenkuin kuolema minua syleilee!" Sitten he katosivat porttien taakse, monet jäädäkseen sille tielle. Joukon huomio kiintyi yhä uusiin tulokkaihin.
Uskollisuuden kautta, jonka taivas On teiltä saapa oman osuuteni Maanpakoon teidän kanssa karkoitin Nyt vannokaa, min sanelen: ett'ette, Niin totta kuin teit' auttakohon taivas, Syleile maanpaossa toisianne, Tai toisianne koskaan silmiin katso, Tervehdi, kirjoita, tai tyynnyttele Kotoisen vihan luomaa myrskyä, Tai neuvosta ja sopimuksest' yhdy Kutomaan pahaa salajuonta meitä Tai maata, kansaa, valtakuntaa vastaan.
Minä pyydän teitä olemaan tervetullut talooni, ja katson itseni onnelliseksi voidessani jättää teille kadonneen lapsenne takaisin. Ester, syleile isääsi, ja rukoile häntä antamaan sinulle anteeksi kaiken sen surun, minkä olet koonnut hänen harmaan päänsä päälle! Ester seisoi liikkumatonna eikä rohjennut luoda silmiään ylös lattiasta.
Ja vielä lausuit: »Rakas lapsirukka, on mullai mielessäni kuolottuus, mut vain sun kauttas, kristikunnan kukka, ma Luojaa kuuntelen, kun haastaa suus,» Sua uskon, armas mies, sua rakastan kenties, mut niinkuin kastein kylpee nurmen nukka tai tuntureilta tulee aamu uus. Syleile, suutele mua, armas miesi, min otsall' onnen kruunu kimmeltää!
Päivän Sana
Muut Etsivät