Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Huomen-aamulla tulen vielä viimmeistä koetusta tekemään. Jos ei se onnistu, lähden ijäksi täältä. Mieti nyt huomiseksi, seuraatko minua tai et. Siitä riippuu koko tulevaisuuteni". Helena painoi suudelman Valpurin huulille, nyykäytti hänelle näennäisesti iloisena päätään ja meni eteenpäin. Valpuri katsoi hetken hänen jälkeensä.
"Jumala siunatkoon sinun tulosi, rakas, armas, hyvä Inkani!" kuiskasi mies ja painoi sydämellisen suudelman noille ruusuisille huulille. Huvimatkailija. Erään järven rannalla Kentissä on kaunis maatila, joka, siihen aikaan kun meidän kertomuksemme alkaa, kuului sir Edward Ellisille.
Näin kansan kaikki mahtaneen, vain kunniaans' ei myövän, sen nääntyin nälkään, pakkaseen näin voiton iskut lyövän; jokaiseen riviin suudelman ma tahdoin painaa palavan. Kun vaara vaati, sota soi, mik' uljas urhomuuri! Maa raukka, kuinka vartioi sua rakkaus niin suuri! Niin kallis kuinka olla voit, vain pettua kun leiväks sait!
Sairas tahtoi nousta häntä auttamaan, mutta äiti asetti hänet varovasti takaisin vuoteelle ja voimakas nuorukainen lepäsi siinä kuin lapsi, äidin rientäessä taintunutta auttamaan. Mutta hiljaa kuiskasi Kalmatar: "Suudelman jos huulillesi soisin, olisit omani, mutta, oi, emoni kartanoissa, joissa kadotus ja hävitys asustavat. Rakkaus on elämää. Miksi lempisi kuolon neito?
Yö pimeni, äänet vaikenivat ja luonto nukkui. Silloin lensi siunauksen virkistävä enkeli jakamaan nöyrille lohdutusta ja tuskaa kärsiville virvoitusta. Hän lensi puutarhan ohitse, vaan tultuansa aidan siimeksessä lepäävän ruusun luokse, painoi hän hellän suudelman sen poskelle, jolla vielä kiilsi tuo illalla itketty kyynelpisara.
Mutta nyt sitä oli myöhäistä muuttaa. Runeberg tuli, ja hänen ensimmäiset sanansa olivat: »Oletko sinä yksin?» »Olen.» »Ja taas sulki hän minut syliinsä ja painoi suudelman toisensa jälkeen huulilleni. Olisinpa silloin voinut kuolla! Mutta minä elin, tunsin, kärsin, kesken kaikkea autuaallisuuttani.»
Colin painoi suudelman Mariettan huulille. Tuo oli vaan suudelma tuo, mutta se oli makeimman unohduksen suudelma. He olivat sulauneet toisiinsa. Kumpikin oli niin tunteittensa vallassa, että he tietämättänsäkin seurasivat ihastunutta pater Jeromea kirkkoon alttarin eteen. "Marietta!" huokasi Colin. "Colin!" huokasi Marietta.
Mutta äkkiäpä tuo onnellisuus on kadonnut, haaveillut haamuina haihtuneet, kuultuani Emmin yskäisevän. Huu! minä tunnen tuon yskän, kolkon kalman-yskän! Ja silloin, painaen suudelman noille hehkuville poskusille, ja, estääkseni häntä väsyttämästä itseänsä, olen laskenut lapsen polviltani pois.
Niin, tervetuloa! toisti ratsastajatar, tarttuen matkustajan ojennettuun käteen, ja kumartui hänen puoleensa, painaen suudelman hänen otsalleen. Tämäpä iloinen kohtaus! huudahti nuorukainen ihastuneena. Minä varmaan tulen hyvin onnelliseksi Gunilholmassa.
Nuori herra otti koko joukon sokerileivoksia ja laski ne tytön koppaan. "Kas niin, nyt saat mennä alas laulamaan minulle." Tyttö ojensi esiin koppansa. "Eikö herra tahdo ostaa kukkasia?" "Tahdon, tosiaankin. Anna minulle yksi vehreistä seppeleistäsi, niin saat minulta suudelman kaupan päälle." Hän otti tyttöä leuan alta kiinni ja painoi suudelman hänen raittiille lapsensuullensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät