United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maalarin Maija lisäsi: "Jos ei vanhat merkit petä, niin tulee siitä pojasta jotain erinomaista, sillä en minä vielä tässä maailmassa ole kenenkään kuullut noin hirveästi rinkuvan hevoisonnea hänelle annettaessa." "Tulee, tulee varmaan, jos ei vain luomiaan näe eikä näekään, kun nystyräluomi on niskakuopassa," tuumaili Haapalan Sussu lasta käännellen ja tarkastellen.
Siihen suostui Sussukin ja koetti kädestä pudistamalla saada äitiä hereille pojallensa nimeä sanomaan, mutta pyörtynyt Marjetta ei niin hevin herännytkään. Poika alkoi taas uudestaan itkerehtää ja Sussu, kun luuli sen jo rupeavan kuolemaa tekemään, sanoi hätäisesti: "Maija, sinä, joka olet papissukua, kasta hänet, vaikka miksi, mut kasta pian, ett'ei rietas sen sielua saa, jos ruumiin veikin."
KIRSTI. Mikä Sussu? En minä tiedä. NOKKI. Kah! Etkö nyt ymmärrä, emännöitsijä tiemmä. KIRSTI, Se hyvä. Nokki, mutta miksikäs sinä sitte herran rokkia pieksit? Pitääkös minun kaikki yksin kärsiä, Saakoon herran takki osansa myös. KIRSTI. Se hyvä. Mistä syystä Nokkia piestiin? En minä ole mikään Nokki! Se vanha setä, sehän se minulle semmoisen nimen antoi.
"Voi, voi! Voi minua, voi minua, minä vaivainen mato!" marmatti maalarin Maija kyyristyneenä lauteiden alle ja itki katkerasti. "Voi sinua todellakin!" sanoi Sussu, "voi sinua, minkä teit! Eihän kastamatonta lasta saa siunaaman ajaksi ristittä heittää." "Ylpeys on vika sangen suur', lauletaan jo virressäkin," sanoi Liisa pisteliäästi Maijalle.
Entäs se herran takki, jokos sen olet puhdistanut? NOKKI. Ei se kaipaa puhdistusta enään. Vast'ikään sen kepitin melkein siekaleiksi. KIRSTI, Se hyvä. Miksikä sinä siihen niin suutuit? NOKKI. Miksi herra minua eilen pieksi niin, ett pakottaa vieläkin. KIRSTI. Se hyvä. Vaan mistä syystä? NOKKI. Sussun tähden. Onhan siinä syytä kyllin. KIRSTI. Se hyvä. Kuka se Sussu on? NOKKI. Se meidän Sussu.
"Pitäkää siitä nyt hyvä huoli," sanoi hän muille, "minä pistäydyn kotona tuomassa hiukan riepuja ja Tanelin vanhemman vyön kapalovyöksi." "Kyllä," lupasi Sussu ja käski Liisan sytyttämään päreen, sillä kuopassa oli jokseenkin hämärä. "Maija tuo katsonee lasta sen aikaa," lisäsi hän vielä ja niin sanoen riensi asiallensa.
Niin ajatteli nuori äiti, mutta ei hän mietteistään toisille mitään virkkanut. Sussu pisti pojan vasuun, jonka hän varovasti asetti oven suussa olevalle rahille ja sanoi toisille naisille: "kuulkaapas, kuinka sillä on kirkas ääni! Olla pikkuisen enemmän ikää, niin pitäisi piiskaa antaa, mutta ennättääpähän se vielä varpurieskaankin tutustua."
Vielä hommasi Sussu kaikenlaista lapsen kanssa, sillä hän oli äidiltänsä perinyt lapsimuorin ammatin, eikä toiset naiset siitä ymmärtäneet mitään; he olivat vain tulleet Sussulle avuksi. Siinä puuhatessaan huomasi Sussu riepujen käyvän vähiksi ja päätti lähteä kotoansa lisää hakemaan.
"Ja nyt se on varmaan vaihdettu," toimitti Lampelan Liisa ruvetessaan päreesen uutta tulta puuhaamaan. Ennenkuin hän sai siihen hiiloksesta tulen, tuli jo Sussukin takaisin. Sussun ovea avatessa kuului kuoppaan kirkonkellojen kajakka ääni, jota säesti Lampelan kartanokoiran surkea ulvominen. "Pimeässäkö täällä vielä ollaankin?" lausui Sussu sisään astuessaan.
Sitä katseltiin ja käänneltiin nyt tulen luona, ikäänkuin poika neulan tavoin olisi voinut pujahtaa päreiden väliin. Hämmästyksestä melkein kivettyneinä katselivat Haapalan Sussu ja Lampelan Liisa toisiaan. Viimeinkin puhkesi Sussu sanoihin: "no onhan se vanha mies toki aina ennen jättänyt jotakin sijaan, jos ei muuta niin kissan pojan.