Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Kiitos, hyvä Eugen, kyllä minä tulen onnelliseksi", vastasi Lisbet vakaumuksella, "tulkoon vaan suruja ja ikävyyksiä toisinaan, täytyyhän niitäkin tulla", lisäsi hän viisastelevasti, "kun vaan rakastamme toisiamme, tulemme kyllä onnellisiksi." Eugen ei vastannut; hän ajatteli, että yhtä usein on ihminen onneton, vaikka hän rakastaa.
»Etkö sinä ole itsestäsi selvillä ?» tyttö kysyi. »En, en tällä kertaa sehän se juuri kummallista onkin!» Puhe katkesi . »Ei minun sovi sinun surujasi udella», sanoi tyttö hetkisen päästä. »Mutta jos minulla olisi suruja ja minulla olisi ystävä, niin minä kertoisin.» »Ja saattaisit sen ystävänkin surulliseksi kun hän ei kuitenkaan ymmärrä.» »Ehkä hän ainakin koettaisi ymmärtää.»
Näin hän lauloi: "Meri oli tyyni kun rannalta läksin, Ja huh, hah, hei, kun rannalta läksin, Vaan selällä nousi tuuli, Vaan selällä nousi tuuli." "Eikä tällä pojalla suruja ollut, Ja huh, hah, hei, ja suruja ollut Tähän päivään asti. Ja tähän päivään asti." Värsy seurasi värsyn jälkeen, eikä tahtonut niistä loppua tullakaan.
Pilvessä oli Aatamin päivä: suruja oli pilvet. Sateinen oli ilma: kyyneleitä oli sade. Tämä kohtasi minua onnetonta, ett'en ruotsia osaa, haikaili kovaosainen poika. Herrasväkisille en kelvannut ja talonpojan kielellä eivät sydämeni tunteet herrasväelle kelpaa. Ruotsia täytyy mun oppia ja herruuden valtikkata kerran kantaa.
Miettiväisesti, sillä minä en saattanut taas olla täällä ja niin likellä Agnesia, ilman että ne surut, joita minulla oli ollut niin kauan, virisivät. Ne olivat ehkä lientyneitä suruja, jotka opettivat minulle, mitä en ollut joutunut oppimaan, kun nuoruuteni kokonaan oli edessäni, mutta suruja ne kuitenkin olivat.
"Sinulla on ollut suruja kylläksi, lapsi", sanoi tätini hellästi, "ilman että lisään niihin minun pikku huoliani. Muuta syytä minulla ei olisi voinut olla, Trot, salata sinulta mitään". "Minä tiedän sen hyvin", lausuin minä. "Mutta kertokaat minulle nyt". "Tahtoisitko ajaa minun kanssani vähän matkaa huomen-aamulla?" kysyi tätini. "Kyllä". "Kello yhdeksän", arveli hän.
Jonkunmoinen levottomuus horjuttaa koko kansan, ja vanha kuningatarkin käy huolestuneeksi. Hän tuntee, että uusi kohtalo on valmistumaisillaan. Tunnollisesti hän on täyttänyt velvollisuutensa hyvänä, luovana äitinä; ja nyt tuo täytetty velvollisuus aiheuttaa vain suruja ja vaikeuksia. Vastustamaton voima uhkaa hänen lepoaan; pian hänen täytyy jättää hallitsemansa kaupunki.
Minä aavistan, että tämä kruunu tuottaa sinulle suuria, katkeria suruja. Kenties enemmän kuin riemuja. Senvuoksi juuri vaadin sinua ottamaan sen." Vitiges ei puhunut mitään, vaan painoi toisenkin kätensä silmilleen. Riemastuneen kansan mielestä tämä välinäytös oli kestänyt liian kauan.
Minä tiedän, että jo olen saanut elämältä kaikki mitä saatan saada, sinä et edes itsekään tiedä, että lakkaamatta etsit ja toivomistasi toivot jotakin. Sinä olet rohkea ja sinulla on paljon suruja, mutta jos kuolema likenisi sinua, niin sinä kummastuisit ja pahoittelisit, että sinun jo pitää jättää elämä.
Erään muurarin vaimon täytyy kahdeksan, kuukautta virua tutkintovankilassa rintalapsen kanssa, josta seurasi, että lapsesta tuli sairas ja kivulloinen. Toinen vaimo oli raskauden tilassa. Lapsi, jonka hän synnytti, kuoli pian. Kolmas vaimo tuli itse mielipuoleksi. Suruja ja tuskia voisi kuvata loppumattomiin. Aika oli kauhea. Veli pelkäsi veljeään, tytär äitiään.
Päivän Sana
Muut Etsivät