Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025


Hektor tuon näki kohta ja ryntäsi luo, läpi rinnan peitsen syöksi ja noin eess' ystävien hänet tappoi; vaikk' oli surku, he kumppaniaan ei suojata voineet, Hektorin aimon peistä he pelkäsi näät kovin itse. Laivat ol' eessä jo heill' etumaiset, jotk' oli maalle kiskotut kauimmas; väki Troian ryntäsi jälkeen.

Ne ovat kulkeneet perintönä isältä pojalle, niissä on säilynyt ja niiden mukana siirtyy muistotietoja ongintataidon, sanon: ongintataiteen, salaisuuksista. On sääli ja surku, kun vanha vapa särkyy tai hukkuu. Uusi pääsee vanhan arvoon vasta, kun se on koetuksensa kestänyt. Jos sillä ei saa, on se sen syy; jos vanhalla ei sattunut saamaan, oli syy jokin muu.

Niitä oli paljon, niitä seisoi kuin solakoita, surullisia koivuja metsänä hänen ympärillään: tuttavia, tovereita, ehkäpä hänen omat sisarensakin, jotka vasta olivat astuneet toiveittensa elämään, mutta joita se ehkä kerran itkettäisi, niinkuin häntä nyt. Ja siitä kuivi kyynel ja kyynelen lähde, ja tuli sääli ja surku itseä ja kaikkia ja koko maailmaa.

Mökin kunnahalla leikkii lapsosia kaksi Moni köyhä pienokainen ei oo onnen lapsi. Niinpä tässäi: aikoja ja hautaan miesi vaipui Monesti on lesken nuoren miestään surku, kaipuu. Ikävällä muistaa leski lapsuutensa maata, Ilot, surut muistaissaan ei kyynel kuivaa saata. Vaikeasti elatusta lapsilleen hän koittaa, Työ on raskas, väsymyskin silloin, tällöin voittaa. Kesän suloin loppuissa kun syksy maille ehtii,

Mutta minunkin on surku, että niin monta uljasta Skotlannin urhoa tässä makaa surmattuna, joiden miekat olisivat tasapäässä tappelussa voineet kallistaa voiton yhteisen isänmaan puolelle".

Oli hävittänyt vanhan ja rakentanut uuden, inhottavan, kiiltävän laitoksen, joka ei voinut muuta kuin työntää luotansa jokaisen tuntehikkaamman olennon. Oli tavotellut rakentaa sitä herraskartanon malliin, mutta arvatenkin hänen oli toisen kerroksen ikkunoihin päästyä lopultakin tullut surku tukkien määrää, koska ikkunain yli oli raskinut panna enää vaan pari varvia ja lyönyt kohta katon päälle.

Tää sortumustakin on katkerampaa. Muuten kohtaloni tuhkass' ilmi Vihani hehku leiskaa. Mies jos oisit, Niin mua säälisit. CAESAR. Seleucus, mene! CLEOPATRA. Niin, meidän suurten päähän muiden Useinkin pannaan; kaatuissamme saamme Syyn siitä, mit' on nimessämme tehty; Siis surku meitä on. CAESAR. Cleopatra, Mit' ilmi toitte, mitä salasitte.

Eikä hän tätä sanonut, että olisi pojasta paljon apua itsellensä odottanut, sillä pojan silmät olivat uskolliset ja lempeät, mutta että hänen oli Kustaavaa surku. Ja meni jälleen kotiansa ja laskeusi vuoteelleen.

Mutta hän ei katsonut minuun monesti, välistä vain. »Miksi hän tuolla istuu eikä tule tänneajattelin, ja silloin tuli surku mieleeni, välistä niin suuri ja painava, että se puristi kyynelenkin silmästä.

Vaatteensa olivat putouksesta aivan ryvettyneet; silmät olivat täynnä kyyneleitä, osaksi ruumiillisen kivun, osaksi hengen tuskan vaikutuksesta; koko mies oli nyt niin aivan erinäköinen kuin tuo entinen rivakka ja pönäkkä teikkari Olivier, että kunnon sepälle oikein tuli surku pientä kumppaliansa, ynnä myös vähän katumusta, siitä kun oli jättänyt hänet tällä lailla häväistäväksi.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät