Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Sehän oli surkeata! Minä vakuutan, se oli taitavin purjehdus, jonka minä eläissäni olen suorittanut. »Viimeinen, opinioonista, ratkaisi. Minä näin, että minä olin selvittänyt vaikeudet, jo ennenkuin minä olin sanonut viimeisen sanan. Ensiksi kuivui piispa kokoon aivan hiljalleen; kiiltävä, kylmä risti katosi nutun alle taas.
Paras on ihminen siinä takissa, mikä yllä on, mutta surkeata, jos takki on ihmisessä paras osa. Nyt ajettiin siis Puolanmaahan päin. Ties kanssa, ajattelin tuossa itsekseni, kukaties sinä vielä vaihtelevissa kohtaloissasi kyyditset itsesi vihdoin jossakin Veikselin varrella kokonaisen armeijan ylipäälliköksi. Pois epäilys! Onhan kaitselmus olemassa.
Etelä-Afrikan heimokuntain joukossa tapaa toisinaan "Valkoisia Kafferia", kurjia olentoja, joita kaikki heidän lähimmäisensä karttavat ja kammovat, jotka peittyvät erämaan yksinäisyyteen ja elää nuhjustavat surkeata ja heidän armelijaampien maamiestensä sääliväisyydestä riippuvaista elämää.
Se mies tarvitsee rahaa, ja surkeata on, että häntä ei tahdota päästää edes omiinsa käsiksi! Mutta minäpä tietäisin, mitä tekisin, jos olisin hänen asemassaan! Minä arvelisin: »Hitto periköön täällä teidät kaikki», ja lähtisin Paul Wernerin kera Persiaan!
Yhtäkkiä huomasi joku tytöistä kuulleensa jotain surkeata ääntä järveltä päin, josta he alkoivat hätäillä, että "voi, voi, mistä se kuuluu", ja kokoontuivat poikien luokse. Pojatkin tarkastivat ja kuulivat todellakin surkean äänen. Kyllä se on hätähuuto, päättivät muutamat. Ja on se jo huutanut hyvän aikaa; kovin panee uupuneen äänellä. Arvelemattahan tuo on hätähuuto, sanoi Matti.
Tuossa, ottakaa huostaanne. Se on hyvään tarpeeseen, jos tulee lavantauti. LEENA-KAISA. Tosiaankin! Taivaastako se lähetettiin. JOHANNA. Polttaa polttaa LEENA-KAISA. Juoskaa hakemaan lääkäriä, Toppo. TOPPO. Kyllä, kyllä. Olenhan jo selvä mies. Ei suinkaan minusta enää mitään huomaa. Kyllä minä tuon lääkärin tänne, Leena-Kaisa. Voi sentään kuinka surkeata. JOHANNA. Pois kruunu, pois!
Nyt tuprahti ilmaan entistä suurempi pöllähdys säkeniä ja mustaa savua, liekit reimahtivat entistä korkeammalle, ja Kentän emäntä huusi: »Nyt putosi laipio sisään! Voi hirmuista!» Mutta nyt niiltä loppuu elukkaparoilla tuskat. Kuulkaa, ei kuulu enää ääntä. Ei kuulu enää ääntä. Valmista on. Voi surkeata!... Niitten se on tanssiin menijöitten hyvää työtä, ne ovat heittäneet tulen kytemään.
Eipä olisi kellekään johtunut mieleen olla tottelematta hänen pienintäkään käskyänsä; sairaat, varsinkin tietysti vaimoväki, pitivät häntä jonakin puolijumalana, joka muka oli korkeampi kaikkia muita kuolevaisia. Kun hän nai, oli yleisö jotenkin ankarasti arvostellut hänen vaimoansa. Aina sanottiin naivat etevät miehet tuommoisia sieviä nukkeja; se on liian surkeata!
Semmoista surkeata turhamaisuutta!» sanoimme. «Ihmisraukat, joilla ei ole sen enempää ymmärrystä!» Me emme aavistaneetkaan, että filosofiamme oli vähän sukua kettu repolaiselle ja pihlajanmarjoille. Jos siten ylenkatsoimme mahtavien paremmuutta, niin vähäksyimme vielä enemmän kansan huvituksia. Ja me kiitimme filosofiaamme. Kuitenkaan emme milloinkaan sydämmissämme iloinneet siitä.
Martta myönsi, että kreivittären sanat olivat täyttä, surkeata totta. »Soisinpa että se olisi ollut pahinta kaikesta, täti kulta», virkkoi neiti Isabella; »minä olisin voinut helposti olla ilman tuota komeutta.» »Mutta ei ilman hienoa seuraa», sanoi vanhempi kreivitär; »sehän toki, armas veljentyttäreni, olisi mahdotonta.»
Päivän Sana
Muut Etsivät