Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Hän oli isä pojalleen ja luonnollistahan on, että hän olisi suonut pojallensa kaikkea hyvää ja tuon hyvän luuli hän olevan siinä, kun Martti menisi Susson kanssa naimisiin.
Pian sovittiin asioista suutasuin. Kolmen viikon kuluttua oli toimitettu vanhempieni suostumus ja muuttokirjani Turusta Viipuriin. Sillä välin soittelivat kielikellot: mikä ei olisi suonut minua hänelle, mikä taas ei häntä minulle. Sentähden kerrottiin meistä ilkeintä ja kummallisinta. Jumala nähköön! onhan kateus rakkauden vihollinen ja siitä kaikki tuo vaino, joka on niin tavallista.
Tämä Elli on oikea metsäläinen, sanoi neiti Skytte nauraen, mutta me olemme jo koko hyvät tuttavat toistemme kanssa. Uskotko, Aadolf, hän on suonut minulle sen kunnian, että kutsuu minun joskus tulla häntä tervehtimään? Ja arvaa mitä hauskuutta hän tarjoo?
Mutta sitten Heikki, rohkaisten mieltänsä, tempasi taskustaan Simolta ostetut hansikkaat ja pyysi luvan, että hän, jolle aamulla niin suuri suosion-osoitus oli tullut osaksi, saisi maksaa tavallisen sakon nukuksissa-olemisestaan semmoisella hetkellä, jolloin hän olisi suonut olleensa valveella, vaikka koko vuosikauden unen menettämisen hinnalla.
Hyvät jumalat, ajattelen, miksi tarpeeksi meillä olisi ystäviä, jos emme koskaan niitä tarvitseisi? Nehän olisivat tarpeettomimpia olentoja maan päällä, jos emme milloinkaan niitä käyttäisi; olisivat niinkuin suloiset soittokoneet, jotka riippuvat seinässä koteloissaan ja itseensä kätkevät säveleensä. Olisinpa usein suonut olevani köyhempi, että voisin teitä lähemmäksi lähestyä.
Minä olisin suonut hänen eläneen vielä yhden vuoden vaan, että sinä olisit saanut häneltä pitää yhtä ja toista muistossa. Eikö ne sanat olleet oikein hyvin sanotut? Sinähän kyllä ymmärrät joka sanan?
Ei kuulunutkaan murhapolttoja, Ei toisen pahaa suonut kateuskaan; Vaan hyvin jaksoi kaikki maailma, Paennut oli hätä nälän, tuskan.
Olisihan tehtaan isäntä suonut minulle enemmänkin loma-aikaa, kun olisin arvannut pyytää". "Ja milloin vasta tulet tänne kotiisi käymään?" virkkoi Valpuri, luoden silmänsä Juhoon. "
Tosin järjeltään ei lie mun verrat Nuo maisterit, kirjurit, kirkkoherrat: Ei tuntoni niin näin arkana väiky, En helvetin hiittä ja tulta säiky; Siks' rintani riemun äänt' ei kuule, En mitään tietäväni mä luule; En kehu voivani parannella Ma muit', en sieluja opastella. Eik' onni mulle tavaraa Oo suonut, mailman kunniaa. Näin tulkohon enää koira aikaan!
Spenlow muistutti tässä tilaisuudessa, kun sopimuksemme oli tehty, että hän olisi mielellään suonut, että minä olisin tullut hänen luoksensa Norwood'iin liittoamme viettämään, jollei hänen koti-oloissaan olisi ollut jonkunlainen epäjärjestys siitä syystä, että hän odotti tytärtänsä kotiin Paris'ista, jossa tämä oli päättänyt kasvatuksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät