United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen käytöksessään oli jotakin ylpeää ja röyhkeää, jota piti pelkäämän ja uskoman, vaan ei suinkaan rakastaman. Kuin minä tulin ovesta sisään hänen maalattuun asunhuoneesensa, käveli hän edes takaisin laattialla, polttaen tupakkaa hopeahelaisella syöskumi piipulla. "Kuka sinä olet?" kysyi hän, kääntyen minuun päin kireellä katsannolla. "Mökki-Liisan Thore," vastasin minä vapisevalla äänellä.
Tällaiset löyhäpäiset ja vielä löyhäsuisemmat aateritarit, joita ei suinkaan näkemyksen totuus, ajatuksen syvyys, tunteen tuli ole julistajan tehtävään kutsunut, vaan ainoastaan pelkkä hyvä suu ja liukas kieli, joutilas pää ja epäkaino sydän katsovat meillä itsensä maan suolaksi ja mikä pahempi! käyvät meillä sellaisesta.
Hän laski nyt puolustukseen kohonneen kätensä alemmaksi ja vastasi ylpeästi, aivan kuin hänelle olisi selvinnyt, että toinen oli tottumaton kohteliaasen puhutteluun. Phoebe, sanoi hän, ei voi olla muu tuin Phoebe. Eikö niin? Ei suinkaan. No, arveli tuosta lapsi, mitäs sitten lörpöttelet? Barbox Veljekset katsoi viisaammaksi muuttaa puheenainetta. Mitä te tuolla teette?
CASSIO. Nyt, rouva, en; levoton olen aivan Ja asiani ajoon kelvoton. DESDEMONA. No, tehkää tahtonne. JAGO. Haa! Tuo ei mieleen mulle. OTHELLO. Mitä sanot? JAGO. En mitään. Taikka jos en tiedä mitä. OTHELLO. Cassioko niin joutuun täältä läksi? JAGO. Kuin? Cassio? Ei suinkaan, sit' en usko; Rikollisena hän ei pakoon hiipis, Kun teidät näkee. OTHELLO. Hän se oli, luulen.
Borg tai oikeastaan Porkki kysyi Kaisalta: »Oletko sinä vaimo Kaisa Makkonen tästä kaupungista?» »Ei suinkaan se kuka ole?» vastasi Jussi Kaisan puolesta. »Suu kiinni! Minä kysyn häneltä: Oletko sinä vaimo...» »No näkeehän tuon kysymättäkin, että vaimohan tuo on, kun kerran hameessa käy», järäytti Partanen keskeyttäen. Kuulustelija löi nyrkkinsä pöytään ja ärjäsi: »Suu kiinni! Kuka sinä olet?»
Tulokas, joka seisoi siinä ihmeissään, ei suinkaan näyttänyt pelottavalta. Komea nuorukainen, puku siisti kuin herrasmiehellä, laukku selässä ja miekka vyöllä. Katse suora ja rehellinen, kenties vähän liiaksi vakava noin nuorelle miehelle. Jo huomasi hän kalastajan. Hyvää päivää. Jumal' antakoon. Ka, Pentti! Terve! Ja herrasmies ojensi kätensä. Oletko ystävä vai vihollinen?
Ei suinkaan siinä sitten auttanut muu, kuin maksa pois ... ja kyllä kai sitä Kallenkin palkasta paljo maksetaan!... Ilkeää sitten vielä tulla muita tyttöjä ... kun tietää, ett' on vieraatmiehet ja muut, sen hävitön! "Ett'et todellakin häpeä, Kalle!..." "Taitaisihan tuo sietää hävetäkkin ... vaan kun se nyt on kerran tullut tehdyksi, niin..."
Hameline krevitär kuvitteli näet jo mielessään sitä kunniaa, että avioliitto kuninkaallisen suvun ylimmäisen prinssin kanssa tulisi toimeen; ja Isabellan korkeaan sukuperään, kauneuteen sekä laajoihin maatiluksiin nähden tuo korkealle lentävä toivo ei suinkaan olisi näyttänyt mahdottomalta vähemmänkin mielikuvitteluille herkän katselijan silmissä, jos vain, mahdollisuuden ehtoja punnitessa, ei ottanut Ludvig kuninkaan tuumia lukuun.
Ja nyt pyydän siis ett'ette keskeytä, Nastjenka, minua, vaan kuulette kärsivällisesti, ja vaijeten minua. Muutoin vaikenen minä!" "Ei, ei! Ei suinkaan! En sano enään sanaakaan." "Minä pitkitän, ystäväni Nastjenka. Päiväni kuluessa on hetki, jota minä erittäin rakastan.
"Mutta sittenhän voisittekin seurata Jäger'iä, teillä olisi ainakin viisi tahi kuusi penikulmaa tuntureilla yhdessä matkustettavaa, ja Jäger olisi todellakin iloissaan, jos saisi teiltä seuraa! Ette suinkaan paheksu jos valmistan teille vähän evästä?" "Kiitoksia, kiitoksia hyvä rouva kaikesta ystävällisyydestänne."