Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Kuin minä seisoin hänen konttoriovensa edessä, jossa paksulla posliinilevyllä on ainoastaan F. N. Strand ja sen alla tyhjä paikka vastaisille arvonimille, silloin minä olin vähän levoton. Mutta minä en antanut itselleni aikaa arvelemiseen jos maailmassa tahtoo saada jotain aikaan, ei koskaan saa ruveta arvelemaan.
"Veli, sinähän olet leppymätöin ... julma..." virkkoi Strand vapisevalla äänellä, "kuvittele mielessäsi, minkälaiseksi Gabriellen elämä muodostuisi, jos ... jos ette enää koskaan saisi nähdä toisianne..." Robert pudisti päätään ja teki kädellään estävän liikkeen. "
Sillä välin oli pastori Strand, joka ei ollut ottanut osaa toisten keskusteluihin, vetänyt esiin kotelosta pianolta viulun, ja tapansa mukaan käydessään edes takaisin lattiaa pitkin alkanut soitella, ensin hiljaa ja katkonaisesti, enemmän kuin keskustelun sävellykseksi, sitten yhä vilkkaammin, kunnes viimein kaikki vaikenivat kuuntelemaan kauniita melkein vain surumielisiä säveleitä, joita hän loihti ilmoille.
Hiljainen itseensä vaipuminen, hiljainen keskustelu Jumalan kanssa, joka on katuvain syntisten armelias ystävä, lempeät, rauhoittavat hartaushetket toisten uskovaisten kanssa kirkossa ja rauhallisessa kodissa! Semmoinen oli elämä, jota Kornelia muistutti. Hän tuli takaisin kaupunkiin ja kulki kirkon ohi. Soitettiin kirkkoon. Hän seurasi ihmistulvaa sisään. Strand saarnasi.
Pastori Strand ei puhunut mitään Robertin purkaessa tunteitaan; hän vain käveli edestakaisin pitkin lattiaa, hiukan hajamielisenä tuijottaen eteensä. Oikeastaan hän ei paljon kuunnellut Robertin puhetta, sillä hän tunsi jo edeltäkäsin sen pääasiallisen sisällön, mutta hän tiesi ystävälleen olevan helpotuksen, saadessaan puhua suunsa puhtaaksi, ja antoi sen vuoksi hänen pitkittää.
Kas sillä miehellä vasta lahjat on. Niin, minä vaan ajattelin, että pastorin pitäisi antaa kutsua hänet tänne, sillä täällä kyllä minun mielestäni tarvittaisin herätystä. Strand, Aurellin varapastori, kyllä myös joskus saarnaa täällä ja hän on tosin hyvin hyvä ja uskovainen mies, vaan herätyksen lahjaa hän ei sentään ole saanut siinä määrässä kuin tuo toinen, Jönson nimittäin.
Kadut olivat tyhjiä, siellä täällä vaan joku kirkkomies katukäytävillä. Kaupunki näytti hänestä vielä surullisemmalta kuin koskaan ennen. Hän meni ulos. Hän tapasi Strandin ja Björnholtin, jotka olivat tulleet samalla laivalla. Strand oli virkapuvussa ja näytti tavallista piispallisemmalta; Björnholt astui, niinkuin hänellä oli tapana, keppiään heilutellen ja laihoja näppiään lyöden.
»Minä voin sanoa, että kyllä tässä kaupungissa työvoimia tarvitaan,» Fonn sanoi nousten ylös ja alkaen käydä edestakaisin ja hieroen pitkiä kapeita käsiään toisiinsa selkänsä takana. »Täällä todellakin tarvitaan hm lahkolaisuus hm .» »Vai on eripuraisuuden henki päässyt tännekin,» Strand puuttui puheisiin. »Mutta käydään vaan oikein työhön käsiksi, rakas virkaveli.
Minä pyydän, että te ette ainoastaan pitäisi huolta mustista pakanoista, vaan myöskin punaisista.» Strand hymyili. Hän piti, niinkuin hän sitä nimitti, »hengellisestä leikkipuheesta.» Hän lupasi tehdä työtä »punaisen rodun» käännyttämiseksi ja kysyi Björnholtilta, oliko hänellä jotain »yksilöä», joka tarvitsisi erityistä »hoitoa». »Niin, juuri sitä minä aioin kertoa.
Kun pastori Strand oli saanut tiedon Robertin sairastumisesta, sähköitti hän, kysymättä keltään neuvoa, Gabriellelle, joka tulikin heti, niin pian kuin vaan aika ja laivakulut myönsivät. Mutta Robert ja Gabrielle eivät vielä olleet tavanneet toisiaan. Gabrielle tuntui arastelevan ensi kohtausta.
Päivän Sana
Muut Etsivät