United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Englannin kuningas, joka niinkuin sattuvasti sanottiin hänen jälkeläisestään Henrik VIII:sta, kernaasti katseli *miestä*, oli varsin tyytyväinen hänen edessään seisovan henkilön lihaksiin, jänteisiin ja suhteelliseen ruumiinrakennukseen ja kysyi häneltä frankin kielellä: "Oletko sinä pakana?"
Olkoon sitten kysymys Mullikasta tai Pienestä jäniksenpojasta, Hulasta tai Hektor II:sta, Variksista tai kettu-repolaisesta, aina pysyy Ahon taide samalla korkealla tasapinnalla, aina esiintyy hänen eläinmaailmansa meille yhtä hauskana, yhtä humaanisena.
"Oletteko te se sama, joka olette kirjoja kirjoitellut?" kysyi hän ujosti. "Olenhan minäkin joskus jotakin töhräillyt", sanoin hänelle puoli kylmästi. "Oletteko kuulleet Kalle K sta mitään kerrottavan?" kysyi hän taasen. "En. Minunhan on mahdoton tietää, mitä mistäkin milloinkin on kerrottu", sanoin kylmän tylysti. Seurasi tovi äänettömyyttä.
JJ »Jälkipuheita» Sihterin Jacob Juteinin muutamista sopimattomista runoista ja kirjoituxista». VIII:o, 23 s. »Af Kapellan Aurén i Jääskis». Pk. 5. Toht. Th. Sehwindt lahj. 95-96. Näistä Suomal. Kirjallis. Seuran hallussa olevista, kaikkiaan 5:stä toisinnoista me painatamme vain seuraavan 32 sivua käsittävän käsinkirjotetun kirjasen, joka ehkä enin lähentelee alkuperäistä: J
Miten kauniisti kerrotaankaan historiassa Semiramiksesta tahi Katarina II:sta: »Hän kävi sotaa sen ja sen naapurivallan kanssa hän voitti sen tahi sen maan» . Ylipäänsä on historia, sellaisena kuin se nuorille esitetään, paras syy siihen, että nuoriso ihailee sotaa.
Se oli «pikku neidin» ensimmäinen huviretki kotoaan. Majuri R *stä ei kuulunut sanaakaan, ja vaikka Eeva oli umpimielinen omaisiansa kohtaan, niin näytti hän tyyntyneen, ja hänen omaisensa osaksi rauhoittuivat hänen tulevaisuutensa suhteen.
Kahdeksantoista vuotta on kulunut helmikuun 1 p:stä 1871. Mutta sitä pohjatonta surua, jonka sen päivän tapaukset painoivat sieluuni, sitä ei voi aika hälventää, vaikka eläisinkin sata vuotta.
«Kummallista!» sanoi assessori. «Nämä kirjat, jotka sain eilen, ovat ostetut U sta. Olisiko hän siellä? Mutta...» «Varmaankin, varmaankin hän on siellä!» huudahti Petrea. «Katsokaa, tässä on kirje, jossa oli merkki; katsokaa, ensimmäisellä lehdellä on nimi: «Saara Schwartz», vaikka pyyhittynä. Oi! varmaankin hän on U ssa, ainakin voimme sieltä saada tietoja hänestä. Oi Saara! Saara raukkani!
Eräänä päivänä löysi hän ostopäivälliseen kuuluvain parin leipäviipaleen välistä pienen "sapiskan". Siinä vankilan kokki teki tiedoksi, että jos gaspadin Massinen tahtoisi häntäkin muistaa tupakalla, niin hän vuorostaan muistaisi gaspadin M:sta ruokia jakaessaan. Palauttaessaan tyhjät ruoka-astiat pisti hra M. kannelliseen soppa-astiaan paketin hyvää tupakkaa.
Pensassa nousi elintarvekorttien jaon johdosta väestö yht'äkkiä 80,000:sta 160,000:een. Samanlaatuisia merkillisiä asioita tapahtui muissa kaupungeissa.