Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Rovasti eroittikin heidän kätensä ja sanoi sitä tehdessään: Kauppa on tehty, ijäisen sovinnon kauppa, Jumala vahvistakoon sen. Rovastin silmissä näin minä kyyneleiden loistavan ja kun hän katsahti minun puoleeni, niin minä vapisin, ett'en tahtonut seisomassa pysyä. Vähän ajan päästä sanoi rovasti: Nyt minä lähden kotiini, mutta lopuksi sanon vielä, tutkikaat tuonen teitä, niin kauan kuin aikaa on.
Jos olisin tänne tullessani kohdannut sen miehen, jota muinaisina onnettomina päivinäni niin usein kirosin, jos olisin kohdannut hänet arvollisena kansalaisena ja hyvänä perheenisänä, jos olisin havainnut hänen sulostavan sen ainoan naisen päiviä, jota minä rakastin, niin no, olisin silloin ojentanut hänelle sovinnon kättä ja poistunut iäksipäiviksi.
Hän opasti ja neuvoi heitä viisaasti, sitten otti hän esiin mustetta ja pergamenttia ja kyhäsi kokoon kirjelmän, jossa Tristan tarjosi sovinnon kättä kuninkaalle. Kun hän oli kirjoittanut kaikki ne sanat, jotka Tristan oli hänelle sanellut, sinetöitsi Tristan kirjelmän sormuksellaan. "Kuka vie tämän kirjeen perille?" kysyi erakko. "Vien sen itse."
Sittemmin teimme kumminkin jonkunlaisen epäluotettavan sovinnon, ja aloimme ilmottaa toisillemme ajatuksiamme taikka oikeammin, minä sen vaan yksipuolisesti teinkin. Tultuani vast'ikään tieteellisistä harrastuksistani, minä en voinut ajatella paljon muuta kuin tiedettä. Tunsin itseni vapaaksi koko synnillisestä ihmisestäni sekä luulin olevani täynnä puhtaimpia käsitteitä.
Entä tuo soinnukas, viehättävä ääni, miten erinomaisesti ja sydämeen käyvästi se oli tunnelman tulkinnut! Erkki ei voinut sitä mielestään haihduttaa. Alkoi vähitellen hämärtää, ja Erkin täytyi vihdoin etsiä itselleen yösijaa lähimmästä talosta, mutta koko illan, vieläpä unessakin kaikui hänen korvissaan: »Käy, sydän kärsivä, sovinnon ja soinnun kevät tääll' antaa!»
Tähän tuumaan taipuvaiset olivat varsinkin pohjoisten seutujen aatelisherrat, jotka kovin vastahakoisesti olivat Juhlallisen Liiton ja Sovinnon aikaantulemista vastustelleet, ja samanmieliset olivat myös useammat vuorelais-klanien päälliköistä.
Silloin kuuli hän sisältä laulua. Hän läheni ovea ja astui saliin. Aune istui soittokoneen ääressä. »Jatkakaa, neiti Saario», pyysi Erkki, kun huomasi Aunen aikovan lopettaa. Ja Aune jatkoi: »Käy, sydän kärsivä, sovinnon Ja soinnun kevät tääll' antaa!» Tuossa se siis oli tuo tuttu ääni! Erkki oli jo kysyä, missä Aune edellisenä iltana oli ollut ja minne menossa, mutta malttoi hän mielensä.
Tuo raju tuulispää tyyntyi täten vähitellen täydellisesti, kaikki riidat loppuivat, ja vieläpä itse Isolakin pudisti kirkkomäellä opettajan kättä aivan kuin vasta saavutetun sovinnon merkiksi taikka, kuten Rautio sen käsitti, »ilosta, että pääsee hänestä.»
Jäähyväisiä tulin sinulta ottamaan, ikuisiksi ajoiksi. Anna, tämä on eron hetki. Ja nyt sen tiedän, liian korkealle minä tavoitin, kun sinua rakastin ANNA. Vaiti, onneton! Rohkenetko ja julkeatko vielä rakkaudesta puhua? MAUNO. Niin, se on totta, semmoisia sanoja en saa sinulle enää lausua, nyt vielä vähemmän kuin ennen. Anna minulle kätesi sovinnon merkiksi, Anna, ennenkuin lähden.
"No, anna nyt olla mitä hyvänsä; kyllähän me niistä sovimme!" koetti rouva sanoa. "Ei se vaan siltä näytä, että tuo olisi sovinnon tekemistä; pikemmin se minun ymmärtääkseni on sodan julistamista. Rumaakin tuo on, kun toinen tulee jalkaisin kaupungista asti ja sitten tulee vastaanotetuksi kuin turkkilaisilta." "Lapsethan tuolla jo ovat lepyttämässä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät