United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olin Karpalla kanana, Herttasena herran poian; Kaunisko oli Karpan puoli, Heleväinen herran puoli? Ei ollut kaunis Karpan puoli, Ei helevä herran puoli; Se kaunis Kalinan niemi, Se soria Sorsan niemi, Suuren aallon survelija, Suuren vietran vierettäjä.
Hyvä täss' on olla neien, Kaunis kasvoa kanasen: Nurmet alla, pellot päällä, Keskellä kylä välillä; Kylän alta kylmä juoksi, Maan alta vesi makia Sopii tuossa sorsan uia, Vesilinnun vieretellä. Erilaisia käskyjä. Iso antoi vierrinhangon, Käski käymähän palolle; En lähe minä palolle Silmät saastuisi savusta.
Sulho antoi sulkkutyynyn, Ja käski makoamahan; Menen mä makoamahan, Liitäme lepeämähän Hyvä on maata marjan kanssa, Kera lempeni levätä. Kaksi kaunista yhessä. Astuin, astuin aian viertä, Kuunnellen kujan pereä; Näin sulassa suuren sorsan, Joen suussa jouhisorsan.
Eikä ollut minulla mitään muuta maallista huolta kuin »ehdot» soitannossa; ja sitäkin taidetta Te harjoititte monta vertaa enemmän kuin minä. Loppukesällä en mitenkään olisi tahtonut vaihtaa virkoja hra Sorsan kanssa, vaikka olisin maailman etevin uimamaisteri. Opettaa semmoista poikajoukkoa uimaan ja tehdä senkin seitsemän sukellusnäytettä pyssymiehen edessä!
Narahtaa kuitenkin tuolloin tällöin tuolta lammelta poikiaan kuletteleva sorsa, ja väliin kalahtaa kujasta pikkuhärän kaulassa rautainen kello, kun lähelle työntäytynyt lehmävasikka siihen hännällänsä huiskauttaa. Mutta eipä sitten kaukaan aikaan taas kuulu ei sorsan narahdusta eikä kellon kalahdusta.
Siinä seppo Ilmarinen läksi Pohjolan pihoilta. Jäivät lapset laulamahan; lapset lauloi jotta lausui: "Lenti tänne musta lintu, läpi korven koikutteli, suostutteli meiltä sorsan, maanitteli meiltä marjan, otti tuo omenan meiltä, vietteli ve'en kalasen, petti pienillä rahoilla, hope'illa houkutteli. Ken nyt vie ve'elle meitä, ken joelle juohattavi?
Hilivoo! sanoi Sorsan Ulla, kun hirrestä pääsi. Moron mamma! Tule vaan tänne, saat sirua silmään, pyryä polveen, löylystä takaa päin. Toroi, turakki, kappusivai! Lopo ei ollut heistä tietääkseenkään; ei kääntänyt päätä, ei sanaa sanonut, vaikka pojat juoksivat jäljessä, nykivät ja repivät, viskelivät lunta ja nakkelivat jääpalasilla. Poikia harmitti, kun eivät saaneet häntä suuttumaan.
Kukkuome me käköset, Laulaome me latoset, Kun yhen emosen lapset, Yhen hanhen hautelemat, Yhen sorsan suorittamat, Yhen peiposen pesemät. Kukkuome me käköset, Laulaome me latoset; Meist' on hanhi hautumassa, Meistä joutsen joutumassa, Sorsanen sorenemassa, Vesilintu vertymässä.
Orjan otti! tirskahti Kylli palmikoitaan heitellen, ja nurinaa kuului muidenkin tyttöjen joukosta. Entäpä orjastakin kerran kuninkaatar koituu! virkkoi hyväntahtoinen kanteleensoittaja, Jorma ukko, jonka sormet nyt kuin virman sorsan sorkat alkoivat kieleltä toiselle hypellä.
Jos tämän veitikan puukko taittuu, niin hän puree uhrinsa hampaillaaan kuoliaaksi, niinkuin kettu sorsan, tahi musertaa sen luut murskaksi nyrkeillään."