Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
"Kuulkaa nyt, mitä hän sanoo: hänellä ei ole rahoja! Oh, minkälaisia pettureita kaikki nämä ryssät ovat. Vaan varro, varro, herra rajupää! Täti kulta, tulkaas tänne minulla on teille jotakin kerrottavaa". Saman päivän illalla huomasi luutnantti päältään riisuessaan, vyönsä yläreunan, tuon vyön, jota hän aina piti vyötäisillään, olevan aukiratkotun sormen pituudelta.
Laula minulle vielä, laula tuo äitisi laulu! sanoi ruhtinatar, kiertäen vasemman kätensä nimettömän sormen ympärille yhden hänen välkkyvän tummia suortuviaan. Ja Bernhard lauloi: "Mun surun' syvä, oi neitsyt pyhä, mieleni katuvan täyttää yhä. En sanoa emmi, ma häntä lemmin ain' kuolohon yhä tulisemmin."
Ja nojatessaan toista kättään penkkiin Jeanne tunsi naapurinsa sormen kuin sattumalta painuvan sen päälle, mutta hän ei hievahtanutkaan, ollen yhtä hämmästynyt kuin onnellinen tästä kevyestä kosketuksesta. Tultuaan iltasella kotiinsa huoneeseensa valtasi hänet semmoinen omituinen mielenliikutus ja herpautuminen, että hänen teki mieli ruveta itkemään.
Häntä värisytti astuessaan. Sormen johdolla luki hän huonosti hoidetun haudan kivellä oman nimensä: Ebenezer Scrooge. "Olenko minä se mies, joka makasi vuoteessa?" huusi hän polvillansa. Sormi kääntyi haudasta häntä päin, ja sitten takaisin jälleen. "Ei, henki! Oi ei, ei!" Sormi oli yhä sinnepäin. "Henki!" huusi hän, tarttuen lujasti kiinni sen vaippaan, "kuule minua!
Vinitius kyseli muutamilta Lygiaa, mutta he loivat häneen oudon katseen, ikäänkuin heitä olisi herätetty unesta, eivätkä vastanneet hänen kysymykseensä; toiset hymyilivät hänelle, laskivat sormen huulilleen tai osoittivat rautaista ristikkoa, jonka läpi tunki kimppu päivänpaistetta. Tuon tuostakin rupesivat lapset itkemään.
"Oi, Salik, balsamia hevosellesi tuodessani kuulin tiikerin kiljuntaa." Salik ei vastannut mitään. Alheidi seisoi vielä tuokion epäillen. Silloin sanoi Salik hitaasti: "Kahdesti ei Salik Sardar Khaan samaa käskyä anna." Alheidi poistui. Kauvas hän ei vielä ollut ehtinyt, kun hänen eteensä ilmestyi viisas vaimovanhus, jolla oli kädessä pieni, tuskin sormen pituinen tikari. "Sieluni tytär!
Kukkaron nauhassa riippui jalkaa pitkä, sormen paksuinen, raudasta muovaeltu ja kaikenlaisilla niverryksillä koristettu kukkaronneula, sepän omaa tekoa, jota tehdessään hän lienee koettanut kaiken koristustaiteensa liikkeelle panna.
Hänen miehensä astui jo portaita alas ja huusi hänelle: Kuule, Jeanne! Mutta Jeanne ei tahtonut kuulla, ei edes antaa sormen päilläkään itseänsä koskettaa. Ja hän syöksyi ruokasaliin juosten aivan kuin murhaajan tieltä. Hän etsi ulospääsyä, piilopaikkaa, pimeätä soppea, jotakin keinoa päästä Julienista. Hän kyykistyi pöydän alle.
Sinusta sanotaan: sillä Sager pakanalla on hiiden hyvä onni; sieppasi kultatynnyrin joka sormen osaksi! Ja niin sukkelasti vielä! Se tulee vaikuttamaan ylennykseesi. Semmoista hienoa herraa kuin sinä ja vielä niin suunnattoman suuren rikkauden omistajaa ei voida mitenkään syrjäyttää, kun tulee kysymys uusista aatelismiehistä. Kenties vielä parooni ... parooni Sager! Se kuuluu hyvältä, vai kuinka?
Kilvan voipytyn kansia raotettiin ja kilvan tehtiin sormen jälkiä voin keltaiseen pintaan, kunnes joku päättävästi sieppasi pytyn kainaloonsa ja veti esiin rahat. Kun piimäpunkkia kaupunkiin kannettiin, oli vanhan tavan mukaan korennon toisessa päässä kaupunkilainen, toisessa maanmies.
Päivän Sana
Muut Etsivät